Haastattelun purkuvideo & merioikeuden opetusvideo
Täältä löydät merioikeuden osion, johon on koottu keskeiset teemat ja aiheeseen liittyvä asiantuntijahaastattelu sekä kysymykset. Syvenny merioikeuden maailmaan ja nauti matkastasi meren ekosysteemien, kansainvälisen lainsäädännön ja ympäristönsuojelun parissa!
Haastattelun purkuvideon & opetusvideon kestoaika on 40 minuuttia
Tekijät: Astrid Snäll ja Venla Salminen
Alta löydät Essi Keskisestä tehdyn haastattelun ja merioikeuden opetusvideon sisällön kirjallisena
Alla myös opetusvideossa mukana olevat powerpoint diat opiskelun tueksi!
Vielä viimeisenä alta löytyy haastatteluun & opetusvideoon pohjautuvat kysymykset, joihin pyydämme vastaamaan!
Löydät kysymyksien alta myös mallivastaukset, jotka ilmestyvät tehtävän palautusajan umpeuduttua 3.4.
Kysymykset merioikeudesta
1. Mitkä ovat YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) keskeiset merialueet, ja miten ne eroavat toisistaan?
Mallivastaus:
YK:n merioikeusyleissopimus (UNCLOS) määrittelee useita keskeisiä merialueita, joilla on erilaiset oikeudelliset statukset. Näitä ovat perusviiva, aluemeri, talousvyöhyke, aavameri, mannerjalusta ja syvämeri.
Perusviiva muodostuu matalanveden rajoista, jotka seuraavat rannikon muotoja (UNCLOS 5). Perusviiva toimii lähtökohtana muiden merialueiden määrittämisessä.
Aluemeri (territoriaalinen meri) ulottuu perusviivasta enintään 12 meripeninkulman päähän ja kuuluu täysin valtion suvereenisuuden piiriin. Vieraat alukset saavat kuitenkin harjoittaa aluevesillä "viatonta kauttakulkua", kunhan ne eivät vaaranna rantavaltion turvallisuutta.
Talousvyöhyke (Exclusive Economic Zone, EEZ) voi ulottua enintään 200 meripeninkulman päähän perusviivasta. Rannikkovaltiolla on alueella suvereeneja oikeuksia, kuten luonnonvarojen tutkimiseen, hallintaan ja hyödyntämiseen. Myös keinotekoisten saarten rakentaminen on sallittua.
Aavameri (High Seas) kattaa kaikki alueveden, talousvyöhykkeen ja sisävesien ulkopuolelle jäävät alueet. Kaikilla valtioilla on oikeus käyttää näitä alueita vapaasti (periaate Mare Liberum). Aavamerellä keskeisiä oikeudellisia kysymyksiä ovat muun muassa aseiden testaukseen ja sotaharjoituksiin liittyvät rajoitukset sekä alusrekisteröinnin vaatimukset. Jokaisella aluksella on oltava lippuvaltio, jonka alaisuudessa se liikkuu.
Mannerjalusta on merenpohjan alue, joka ulottuu mantereen reunalta syvemmän meren alueelle. Se voi jatkua jopa 350 meripeninkulmaan saakka. Mannerjalusta on usein rikas luonnonvaroista, ja rantavaltiolla on yksinoikeus niiden hyödyntämiseen.
Syvänmeren alue (The Area) kuuluu aavameren piiriin ja kattaa valtamerien syvät osat. Kiinnostus syvänmeren luonnonvaroja kohtaan on kasvanut erityisesti arvokkaiden mineraalilöydösten vuoksi. Syvänmeren alueet kuuluvat kansainväliselle yhteisölle, ja niiden hyödyntämistä säätelee Kansainvälinen merenpohjajärjestö (ISA)
Lähteenä mallivastaukselle:
-Muistiinpanot jotka luotu kurssikirjallisuuden pohjalta
- Haastattelu ja purkuvideo
- Sekä tekoälyn kommentit siitä, mitä aiheesta olisi kaikista keskeisintä nostaa esille
2. Talousvyöhykkeen sääntelyyn on alettu keskittää enemmän huomiota, minkä takia?
Mallivastaus:
Talousvyöhykkeen sääntelyn kasvava merkitys johtuu monesta eri asiasta.YK:n merioikeusyleissopimuksessa määritellään talousvyöhyke eli Exclusive Economic Zone eli lyhenteeltä EEZ. Talousvyöhyke määritellään rannikkovaltion erityisoikeuksien alueeksi joka ulottuu 200 meripeininkulmaan eli noin 370 km asti rannikon perusviivasta mitattuna.Talousvyöhykkeellä rannikkovaltiolla on yksinoikeus alueen luonnonvarojen tutkimiseen, hallintaan ja hyödyntämiseen, mutta muilla valtioilla on oikeus vapaaseen merenkulkuun ja ylilentoon.
Talousvyöhykkeellä sijaitsevat kalastusalueet, öljy- ja kaasuesiintymät sekä mineraalivarat ovat valtioiden kannalta strategisesti ja taloudellisesti hyvin merkittäviä.Teknologian kehittyessä luonnonvarojen hyödyntäminen on laajentunut yhä syvemmälle merialueille, mikä on johtanut valtioiden kasvavaan kiinnostukseen talousvyöhykkeiden sääntelyä kohtaan. Offshore-öljynporaus ja syvänmeren kaivostoiminta ovat lisänneet vaatimuksia selkeille sääntely kehyksille, jotka turvaavat valtioiden taloudellisia intressejä ja ympäristön kestävyyttä.
Useat valtiot ovat laajentaneet vaatimuksiaan talousvyöhykkeillä, mikä on johtanut kansainvälisiin kiistoihin. Esimerkiksi Etelä-Kiinan merellä useat maat vaativat päällekkäisiä alueita, mikä on aiheuttanut poliittisia jännitteitä ja jopa sotilaallisia yhteenottoja. Myös arktisella alueella on yhä enemmän kiistoja, kun ilmastonmuutoksen sulattama merialue mahdollistaa uusien luonnonvarojen hyödyntämisen. Kansainvälisen oikeuden rooli talousvyöhyke kysymysten ratkaisussa on kasvanut, ja merialueiden kiistat ovat yhä useammin kansainvälisten tuomioistuinten käsiteltävänä.
Ilmastonmuutos ja ympäristön heikkeneminen ovat lisänneet huolta merialueiden ekosysteemeistä. Ylikalastus, meriekosysteemien tuhoutuminen ja meriveden happamoituminen vaikuttavat suoraan talousvyöhykkeiden kestävään hyödyntämiseen. Tämän vuoksi kansainvälisiä sopimuksia, kuten YK:n biodiversiteettisopimus eli lyhenteeltään BBNJ, on kehitetty turvaamaan valtamerien biologista monimuotoisuutta ja estämään luonnonvarojen liiallista hyväksikäyttöä. Talousvyöhykkeen sääntelyn merkitys korostuu erityisesti siinä, kuinka rannikkovaltiot voivat sovittaa yhteen taloudelliset intressinsä ja ympäristönsuojelun vaatimukset.
Merenkulku ja merenpohjan infrastruktuurin kehitys ovat laajentuneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Talousvyöhykkeillä kulkee yhä enemmän merenalaisia kaapeleita ja putkilinjoja, ja lisäksi offshore-tuulivoimalat ovat nousseet tärkeäksi energiantuotantomuodoksi. Tämä kehitys edellyttää tarkempaa sääntelyä, joka varmistaa infrastruktuurin turvallisuuden ja yhteensopivuuden merenkulun vapauksien kanssa. Talousvyöhykkeillä sovelletaan sekä kansallista että kansainvälistä oikeutta, ja niiden yhteensovittaminen on jatkuva haaste, johon pyritään löytämään ratkaisuja!
Lähteenä mallivastaukselle:
-Muistiinpanot jotka luotu kurssikirjallisuuden pohjalta
- Haastattelu ja purkuvideo
- Sekä tekoälyn kommentit siitä, mitä aiheesta olisi kaikista keskeisintä nostaa esille
3. Kerro rannikkovaltion rajoituksista aluevesillä
Mallivastaus
Rannikkovaltiolla on suvereeni määräysvalta aluevesillään, mutta tähän valtaan liittyy myös kansainvälisen oikeuden asettamia rajoituksia. UNCLOS määrittelee nämä rajoitukset pohjautuen merenkulun vapauteen, ympäristövelvotteisiin sekä erinäköisiin kansainvälisiin velvoitteisiin.
Yksi keskeinen rajoitus rannikkovaltion vallankäytölle aluevesillä on ns. viaton kauttakulku eli Innocent Passage. UNCLOS 17 artiklan mukaan ulkomaisten alusten on oikeus kulkea rannikkovaltion aluevesien läpi ilman erillistä ennakkolupaa. Kauttakulun on kuitenkin oltava viatonta, mikä tarkoittaa sitä että alus ei saa toiminnallaan uhata rannikkovaltion turvallisuutta. Tälläistä turvallisuuden uhkaamista voisi olla esimerkiksi aseharjoitukset tai vakoilu. Rannikkovaltiolla on myös lupa asettaa sääntöjä kauttakululle, mutta se ei saa tehdä sitä syrjivästi ja syrjiä jotain tietyn lipun alla purjehtivia aluksia.
Toisena keskeisenä rajoituksena rannikkovaltion vallankäytölle aluevesillä liittyy ylikansalliseen merenkulkuun ja ilmailuun. Rannikkovaltion suvereenius aluevesillä ei voi kuitenkaan rajoittaa kulkua kansainvälisillä vesiväylillä tai muuten estää laillista merenkulkua. UNCLOS sopimuksessa löytyykin rajoitus jolla puututaan rannikkovaltion oikeuteen puuttua kansainväliseen laivaliikenteeseen ilman perusteltua syytä. Toiminta jossa tälläistä perusteltua syytä ei esimerkiksi ole olisi esim laittoman toiminnan pelkkä epäily.
Kolmantena keskeisenä rajoituksena rannikkovaltion lainkäytölle aluevesillä mainitaan ympäristönsuojeluun liittyvät velvoitteet. UNCLOS 192 artiklan pohjalta rannikkovaltiolla on velvollisuus suojella merialueidensa ympäristöä. Tätäkin on kuitenkin rajoitettu siten, ettei valtio voi mielivaltaisesti tällaisella toiminnalla estää muiden valtioiden laillista merenkulkua. Rannikkovaltio voikin asettaa esim. päästörajoituksia tai suojelutoimia, mutta näiden on oltava kansainvälisen oikeuden mukaisia.
Neljäntenä materiaalissa mainintaan sotilaallisten toimien rajoitukset. Rannikkovaltiolla on oikeus valvoa sotilaallista toimintaa aluevesillään, mutta tässäkään se ei voi täysin estää ulkovaltojen aluksia liikkumasta viattoman kauttakulun sääntöjen puitteissa. Kiistanalaiseksi kysymykseksi ovat asettuneet myös esim. ydinaseiden kuljettaminen.
Vielä viidentenä mainintana rajoitus tieteelliseen tutkimukseen, jossa ulkomaisten alusten on pyydettävä lupa rannikkovaltiolta tieteellisen tutkimuksen suorittamiseen. Haastattelun pohjalta huomio tämän osalta kohdistuu mm. haastateltavanamme olleen asiantuntijan Essi Keskisen työhön ja sen rajoituksiin.
Lähteenä mallivastaukselle:
-Muistiinpanot jotka luotu kurssikirjallisuuden pohjalta
- Haastattelu ja purkuvideo
- Sekä tekoälyn kommentit siitä, mitä aiheesta olisi kaikista keskeisintä nostaa esille
Ryhmän jäsenten vastaukset
Aada Hakonen
1. Merioikeusyleissopimuksen keskeisiä merialueita ovat perusviiva, aluemeri, talousvyöhyke, aavameri, mannerjalusta ja syvämeri.
Perusviiva on matalanveden aluetta, joka määräytyy matalanveden rajojen mukaan ja seuraa rannikon muotoja (UNCLOS 5). Perusviivan jälkeen alkaa aluevesi, joka kuluu valtion suvereenisuuden piiriin. Muiden valtioiden alukset saavat kulkea aluevesien läpi harjoittaen viatonta kauttakulkua
Talousvyöhyke on aluetta, jossa rannikkovaltiolla suvereeneja oikeuksia mm. tutkimiseen, hallintaan ja hyödyntämiseen liittyen. Myös keinotekoisten saarten rakentaminen alueelle sallittua.
Aavameri kattaa kaiken aluevesien, talousvyöhykkeen ja sisävesien ulkopuolelle jäävän alueen. Kaikilla valtioilla on oikeus käyttää näitä merialueita vapaasti (Mare Liberum). Aavalla merellä on kiisteltyinä kysymyksinä rauhanomaisuuden vaatimus, jossa keskeisenä kysymyksenä erityisesti aseiden testaus ja sotaharjoitukset. Aavallamerellä myös vapausrajoituksia: Alus tulee olla rekisteröitä valtiolle, johon tosiasiallinen yhteys ja aluksella tulee siis olla lippuvaltio, jonka alaisuudessa se liikkuu.
Mannerjalusta on merialuetta, joka ulottuu mantereesta matalan merialueen reunamiin asti. Näillä aleuilla usien runsaat luonnonvarat.
Syvänmeren alue on aavanmeren aluetta, joka nimensämukaisesti kattaa syviä merialueita. Kiinnostus syvänmeren alueita kohtaan on ollut suurta jo pitkään ja erityisesti luonnonvara löydökset ovat kiinnostaneet monia valtioita.
2. Talousvyöhykkeen sääntelyyn on alettu keskittää enemmän huomiota sen vuoksi, että luonnonvarat jakautuisivat tasiasemmin sisämaavaltioiden kanssa. Lisäksi saastuminen ehkäiseminen ja turvallisuuden ylläpitäminen tuottanut haasteita.
3. Rannikkovaltioilla on suvereenisuus aluevesillä. Kyseisillä valtioille ei kuitenkaan ole oikeutta puuttua lippuvaltion alle rekisteröidyn aluksen viattomaan kauttakulkuun. Viatonta kauttakulkua ei ole: Vihollistoimet, propaganda, vakoilu, ympäristön saastuttaminen tai luvaton kalastus.
4. Miten merta kuormittavaa resurssien käyttöä voidaan valvoa aluevesillä?
.
Johanna Kirvesniemi
1. YK:n merioikeusyleissopimus (UNCLOS) määrittelee seuraavat keskeiset merialueet:
Sisävedet ovat osa valtion suvereenia aluetta. Valtiolla on siellä täydellinen lainkäyttövalta ja muilla valtioilla ei ole oikeutta viattomaan kauttakulkuun (pois lukien hätätilanteet ihmishenkien turvaamiseksi).
Aluemerellä (laajuus enintään 12 meripeninkulmaa rannikon perusviivasta) rannikkovaltiolla on suvereniteetti sekä oikeus valvoa ja säädellä kaikkea toimintaa (liikennettä, kalastusta, resursseja jne.). Vieraan valtion aluksilla on kuitenkin oikeus viattomaan kauttakulkuun, kunhan tällä ei häiritä rannikkovaltiota.
Talousvyöhykkeellä valtiolla on yksinoikeus luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä oikeus rakentaa rakenteita (esim. tuulivoimaloita). Valtiolla on myös velvollisuus suojella alueen meriympäristöä. Muilla valtioilla on oikeus merenkulkuun ja ylilentoon, kunhan eivät hyödynnä sen resursseja.
Mannerjalusta on valtion rannikon maa-alueen välitön, meren pohjalla sijaitseva jatke, jonka alueella rantavaltiolla on täysivaltaiset oikeudet tutkimustyöhön ja luonnonvarojen hyväksikäyttöön, mutta joka ei kuulu sen valtioalueeseen.
Aavaa merta on rantavaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvien merivyöhykkeiden (sisävesien, aluevesien ja talousvyöhykkeen) ulkopuolella sijaitsevat merialueet. Aavalla merellä sovelletaan "aavan meren vapauksia", jotka koskevat esim. merenkulkua, kalastusta ja tutkimusta.
2. Talousvyöhykkeen sääntelyyn on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota useista syistä, jotka liittyvät turvallisuuteen, luonnonvaroihin ja ilmastonmuutokseen. Esimerkiksi talousvyöhykkeellä rannikkovaltiolla on yksinoikeus hyödyntää alueen luonnonvaroja (esim. kalavaroja, öljyä, kaasua) ja näiden resurssien arvo onkin kasvanut ja samalla kilpailu niistä on lisääntynyt. Myös tuulivoimapuistojen rakentaminen merelle on lisääntynyt. Nämä lisäävät tarvetta kiinnittää huomiota meriympäristön suojelemiseen.
3. Vaikka rannikkovaltiolla on suvereniteetti aluevesillään, niin tietyt säännökset kuitenkin rajoittavat sitä. Esimerkiksi rannikkovaltio ei saa estää viatonta kauttakulkua sen aluevesien läpi. Tämä pohjautuu kansainväliseen tapaoikeuteen, mutta on myös kirjattu vuoden 1982 merioikeusyleissopimukseen (UNLOS 17 art.). Kauttakulku on viatonta niin kauan kuin se ei uhkaa rantavaltion rauhaa, yleistä järjestystä tai turvallisuutta. Viatonta kauttakulkua ei kuitenkaan ole esimerkiksi aseilla harjoittelu tai niiden käyttö, kalastus tai tutkimusten ja mittausten tekeminen (UNLOS 19 art.).
4. Mitä kansallisia lakeja Suomi on säätänyt liittyen meritieteelliseen tutkimukseen ja hydrografisiin mittauksiin?
.
1. xxx
2.xxx
3.xxx
4.xxx
eli vastaat kysymyksiin tähän 1-4 ja liität oman kuvasi. Tekijät Venla ja Astrid vastaavat omat vastauksensa kysymysten alle suoraan.
Saat liitettyä oman vastauksen & kuvan kopioimalla tämän pohjan
.
Argjenta Kelmendi
1. Perusviiva eli merialueiden mittaamisen lähtökohta ja se määritellään siten, että se seuraa rannikon muotoja ja matalan veden rajaa ja nousuveden aikana peittyvät matalavesialueet vaikuttavat viivan muodostumiseen, jos ne ovat aluevesien sisällä. Haasteena ovat epäsäännölliset rannikot, koska ne voi aiheuttaa perusviivan määrittämistä. Sisävedet on kaikki perusviivan sisäpuolella olevat alueet, joka on osa valtion suvereenia aluetta. Alueilla on täydellinen suvereniteetti mutta ne ei esimerkiksi oikeuta laittomaan kauttakulkuun.
Aluemeri kattaa vesialueet, jotka sijaitsevat välittömästi perusviivan ulkopuolella. Rannikkovaltio on suvereeni aluevesien alueella ja voi säätää lakeja mm. navigoinnista, kalakantojen ja meriympäristön suojelusta.
Aavameri tarkoittaa kaikkia merialueita, jotka eivät kuulu aluevesiin, sisävesiin tai talousvyöhykkeeseen. Meret ovat kaikkien valtioiden aluksille vapaasti käytettävissä. Merivapaudet eivät kuitenkin rajoittamattomia vaan käyttö edellyttää muiden oikeuksien asianmukaista kunnioittamista. Merivapauksia tulee käyttää vain rauhanomaisiin tarkoituksiin.
Talousvyöhyke ulottuu aluevesin ulkopuolelle ja rannikkovaltio saa suvereenia oikeuksia alueella eli tutkiminen, hyödyntäminen, suojelu ja hallinta kaikista luonnonvaroista. Rannikkovaltiolla on tässä oikeus rakentaa keinotekoisia saaria, harjoittaa merentutkimusta ja suojella meriympäristöä.
Mannerjalusta eli mannerialusta tarkoittaa mannermaasta mereen ulottuvia reunamaita ja alueella on runsaasti öljy-, kaasu- ja mineraalivaroja, jotka ovat helpommin hyödynnettävissä kuin syvämeren varannot. Se tarjoaa houkuttelevan elinympäristön paikallisesti elätettäville kalalajeille. Mannerialusta viittaa vain merenpohjaan alimpaan maaperään eli ei sisällä päällyskerostettua vesistöä ja siitä oletetaan kuuluvan automaattisesti rannikkovaltiolle, koska se on luontainen oikeus. Täten mannerialusta eroaa talousvyöhykkeestä.
Syvänmeren alue tarkoittaa valtamerien pohjaa, josta on löydetty mineraalivaroja, kuten rautaa ja nikkeliä. UNCLOS: ssa määritellään syvänmeren alue ja se on yhteiskunnan yhteinen perintö, jossa mikään valtio ei voi vaatia suvereniteettia syvänmeren alueeseen.
2. Talousvyöhykkeen sääntelyyn on alettu keskittää enemmän huomiota, koska vaikka se on hyvin laajasti omaksuttu se ei silti ole tarjonnut ratkaisuja kaikkiin haasteisiin. Tällaisia haasteita, jotka olisivat lisäsääntelyn tarpeessa ovat sisämaanvaltioiden osallistuminen luonnonvarojen jakamiseen ja tarve lisävyöhykkeille esim. saastumisen torjuntaan tai turvallisuuteen.
3. Rannikkovaltiolla on rajoituksia aluevesillä. Sitä rajoittaa viaton kauttakulku, mikä tarkoittaa sitä, että ulkomaiset alukset saa liikkua aluevesillä esteettä kunhan niiden liike on pelkästään transit tarkoituksessa eikä aiheuta haittaa ja UNCLOS on myös asettanut muita rajoituksia, jotka eivät ole viattomia, kuten vakoilu, ympäristön saastuttaminen tai kalastus ilman lupaa. UNCLOS 24 (1) artikla estää kohtuuttomien tai syrjivien vaatimusten asettamisen, jotka vaikeuttaisivat viatonta kauttakulkua.
4. OMA KYSYMYS: Miten voidaan puuttua laittomaan kalastukseen kansainvälisillä vesillä?
Silja Tuominen
1.Mitkä ovat YK:n meriyleissopimuksen (UNCLOS) keskeiset merialueet ja miten ne eroavat toisistaan?
Kansainvälisessä merioikeudessa keskeiseksi periaatteeksi on muodostunut maa hallitsee merta-periaate, jonka mukaan mitä lähempänä meri on maata, sitä enemmän lainkäyttövaltaa maalla on. YK:n meriyleissopimuksen (UNCLOS) keskeiset merialueet voidaan jakaa perusviivaan, sisävesiin, aluemereen, aavaanmereen, talousvyöhykkeeseen, mannerjalustaan ja syväänmereen. Käsittelen seuraavaksi tarkemmin näitä alueita, miten ne määritellään, sekä niiden keskeisiä eroavuuksia.
Perusviiva on merialueiden mittaamisen lähtökohtana. UNCLOS 5 artikla määrittelee perusviivan matalanveden rajana, joka seuraa rannikon muotoja. Nousuveden aikana peittyvät matalan veden alueet vaikuttavat kuitenkin viivan muodostukseen, mikäli ne ovat aluevesien sisällä. Haasteeksi perusviivan määrittelyyn on muodostunut kuitenkin epäsäännölliset rannikot, sekä perusviivan haasteellinen määrittely.
Sisävesiin kuuluu kaikki perusviivan sisällä olevat alueet. Sisävedet ovat osa valtion suvereenia aluetta. Sen mukaan sisävesialueilla valtiolla on täydellinen lainkäyttövalta, täysi suvereniteetti, sekä rikosoikeudellinen toimivalta.
Aluemeri eli territorial sea, kattaa vesialueet, jotka sijaitsevat välittömästi perusviivan ulkopuolella. Rannikkovaltio on suvereeni aluevesien alueella ja voi säätää lakeja, kuten navigoinnista, sekä kalakantojen suojelusta.
Kansainvälisen merioikeuden keskeisen periaatteen, mare liberum-periaatteen mukaan merialueet ovat vapaasti käytettävissä kaikkien valtioiden aluksille. Merivapaudet eivät ole kuitenkaan rajoittamattomia, vaan niiden käyttö edellyttää yhtäältä monen valtion oikeuksien asianmukaista kunnioitusta. UNCLOS 88 artiklassa määritellään, että merivapauksia tulee käyttää ainoastaan rauhanomaisiin tarkoituksiin.
Aavameri määritellään UNCLOS 86 artiklan mukaan kattamaan kaikki merialueet, jotka eivät kuulu aluevesiin, sisävesiin tai talousvyöhykkeisiin.
Talousvyöhyke voidaan katsoa kansainvälisen merioikeuden mukaan alueeksi, joka ulottuu enintään 200 merimailia aluevesien ulkopuolelle. Tämän mukaan rannikkovaltiolla on yksinoikeus alueen luonnonvaroihin. Rannikkovaltiolla on yhtäältä suvereeni oikeus rakentaa talousvyöhykkeen alueelle, kuten keinotekoisia saaria. Lisäksi rannikkovaltiolla on suvereniteetti oikeus harjoittaa talousvyöhykkeen alueella merentutkimusta, sekä suojella meriympäristöä.
Talousvyöhykkeellä rannikkovaltiolla on laaja lainsäädäntövalta. UNCLOS 60 artiklassa määritellään rannikkovaltion oikeus soveltaa alueella tullilakeja, skeä määräyksiä esimerkiksi talousvyöhykkeellä oleviin rakenteisiin. Rannikkovaltiollla on myös oikeus toimeenpanna talousvyöhykkeen alueella erilaisia toimenpiteitä, joita ovat alusten tarkastaminen, pidätykset, sekä takavarikoinnit.
Mannerjalusta voidaan määritellä reunamaiksi, jotka ulottuvat mannermaasta mereen. Mannerjalustan alueella on runsaasti öljy, sekä kaasuvaroja, ja tarjoaa ympäristön erilaisille kalalajeille, joiden hyödyntämiseen teknologisella kehityksellä on ollut vaikutuksensa.
Syvänmeren alue voidaan määritellä valtameren pohjaksi. Syvänmeren alue on ollut pitkään ihmisten kiinnostuksena. Lisäksi kiinnostusta lisäsi 1960 luvulla löydetyt alueen merkittävät mineraalivarat.
2.Talousvyöhykkeen sääntelyyn on alettu keskittää enemmän huomiota. Minkä takia?
Talousvyöhyke on laaja alue, joka ulottuu enintään 200 merimailia aluevesien ulkopuolelle. Rannikkovaltiolla on yksinoikeus alueen luonnonvaroihin talousvyöhykkeen alueella, sekä suvereeni oikeus rakentaa talousvyöhykkeen alueelle esimerkiksi keinotekoisia saaria ja vielä suvereniteetti oikeus harjoittaa talousvyöhykkeen alueella merentutkimusta, sekä suojella meriympäristöä. Talousvyöhykkeellä rannikkovaltiolle kuuluu myös laaja lainsäädäntövalta.
Haasteena voidaan nähdä tämän merialueen laajasta määrittelystä ja omaksumisesta huolimatta, ettei se ole onnistunut ratkaisemaan kaikkia ongelmia. Ongelmiksi ovat muodostuneet sisämaavaltioiden osallistuminen luonnonvarojen jakoon, sekä tarve lisävyöhykkeille saastumisen torjuntaan tai turvallisuuteen liittyen.
3.Kerro rannikkovaltion rajoituksista aluevesillä?
Rannikkovaltion oikeuksia aluevesillä rajoittaa ensinnäkin viaton kauttakulku. Viaton kauttakulku määritellään UNCLOS 17 artiklassa, jonka mukaan sillä taataan vieraiden alusten oikeus, jolla ulkomaalaiset alukset voivat liikkua aluevesillä ilman esteitä, jos niiden liikkumisesta ei aiheudu haittaa, sekä jos liike on ainoastaan transit tarkoitusta.
Toiseksi, rajoituksena UNCLOS 19 artiklan mukana voidaan nähdä toiminta, joka ei ole viatonta. Tällainen toiminta voi olla esimerkiksi vakoilu, propaganda, sekä ympäristön saastuttaminen.
4.Oma kysymys
Millaisia oikeudellisia kiistoja liittyy juurikin arktisten alueiden aluekiistoihin ja onko niihin jotakin keinoja?
Säänteleekö kansainväliset sopimuksen syvämeren kaivostoimintaa ja miten niiden toimintaa valvotaan?
Puhuttiin luennoilla keinotekoisista saarista. Sovelletaanko UNCLOS:ia keinotekoisiin saariin?
5. Omaa kommentoitavaa.
Kansainvälinen merioikeus on varsin merkittävä oikeudenala, joka sääntelee mm. merien käyttöä, valtioiden suvereniteettia, sekä luonnonvarojen hyödyntämistä. Erityisen mieleenpainuvaa oli oli kuulla siitä, miten tarkasti merenpohjan kuvaus on säänneltyä (Suomessa ja Ruotsissa kaikista tiukimmin). Tämä herätti itsessäni ajatuksia siitä, millaisia vaikutuksia teknologian kehityksellä voi tulevaisuudessa olla merioikeuden näkökulmasta. Kiitos vielä kattavasta materiaalista liittyen kansainväliseen merioikeuteen. Olette onnistuneet hienosti yhdistämään Essi Keskisen haastattelussa käydyt asiat, kirjan teoriaosuuden kanssa. Opetusdiat olivat selkeitä ja hyvin rakennettuja. Kiitos vielä mahtavasta opetuskerrasta, jossa selvensitte vielä kurssilaisten pohdintoja kansainväliseen merioikeuteen liittyen.
Marialuisa Leppäkoski
1.
YK:n merioikeussopimuksen (UNCLOS) keskeiset merialueet ovat sisävedet, aluemeri, talousvyöhyke, mannerjalusta ja aava meri. Lisäksi UNCLOS:sissa on mainittuna perusviiva, jota pidetään merialueiden mittaamisen lähtökohtana. Sisävedet kuuluvat valtion suvereeniin alueeseen, jolloin siellä on täydellinen lainkäyttövalta. Sisävesillä ei ole oikeutta viattomaan kauttakulkuun.
Aluemeri kattaa alueen perusviivan ulkopuolella ja se ulottuu 12 meripeninkulman etäisyydelle perusviivasta. Myös aluemeren alueella valtiolla on suvereniteetti ja se voi säätää alueella lakeja muun muassa navigoinnista, kalakantojen ja meriympäristön suojelemisesta ja tulleista. Toisin kuin sisävesillä aluemerellä voidaan harjoittaa viatonta kauttakulkua.
Talousvyöhykkeen raja ulottuu 200 merimailia aluevesien rajan ulkopuolelle, ja kyseisellä alueella valtiolla on tiettyjä suvereeneja oikeuksia, kuten oikeus meriympäristön tutkimiseen ja suojeluun, kenotekoisten saarten rakentamiseen ja kaikkien luonnonvarojen hyödyntämiseen, hallintaan ja suojelemiseen. Lisäksi rannikkovaltioilla on laaja lainsäädäntövalta ja oikeus soveltaa tullilakeja ja tullimääräyksiä alueella sijaitseviin rakennelmiin, mutta oikeus ei ulotu koko talousvyöhykkeelle. Valtion oikeudet ja velvollisuudet alueella ovat määriteltynä UNCLOS V sopimuksessa. Valtio voi muun muassa tarkastaa aluksia ja suorittaa takavarikointeja.
Mannerjalusta käsittää merenalaisen maan mannermaasta mereen. Mannerjalustan ulkoraja on määritelty maantieteellisten muotojen perusteella, tai sen katsotaan ulottuvan 200 meripeninkulmaan saakka perusviivasta. Se, kuinka pitkälle ulkoraja voi ulottua, on rajoitettua. Ulkoraja ei voi ylittää 350 meripeninkulmaa perusviivasta mitattuna eikä 100 meripeninkulmaa mitattuna 2500 metrinsyvyysviivasta. Mannerjalusta eroaa merkittävästi talousvyöhykkeestä siten, että CSS 1 artiklan mukaan manneralusta koskee vain merenpohjan alinta maanperää eikä vesistöä sen yläpuolella. Se myös katsotaan automaattisesti kuuluvan rannikkovaltiolle, jolloin sitä ei tarvitse erikseen vaatia. Tähän liittyy Sea Continental shelf -tapaus, jossa vahvistettiin tämä käsitys. Mannerjalustasta alueena tekee merkittävän se, että niistä voidaan hyödyntää helpommin luonnonvaroja, kuten öljyä, kaasua ja mineraaleja. Lisäksi ne ovat tärkeitä kalastusalueita.
Aavaan mereen kuuluu alueet, jotka eivät sisälly sisävesiin, aluevesiin eikä talousvyöhykkeeseen. Erona aikaisemmin esiteltyihin alueisiin aavalla merellä valtioiden alukset voivat kulkea vapaasti, mutta kulku ei kuitenkaan ole rajoittamatonta, sillä muiden valtioiden oikeuksia tulee kunnioittaa asianmukaisesti eikä alueella saa harjoittaa ei-rauhanomaista toimintaa. Siksi muun muassa merisotaharjoitukset ja asekokeet ovat kyseenalaisia. Lisäksi aavalla merellä kaikki alukset pitää olla rekisteröitynä johonkin valtioon.
Syvänmeren alue käsittää valtamerien pohjat, joista 1960-luvulla löydettiin merkittäviä mineraalivarantoja, kuten mangaania, rautaa, nikkeliä ja kobolttia. Ongelmana syvänmeren alueessa on se, että jos siihen sovellettaisiin aavan meren vapauksia, ainoastaan teknologisesti kehittyneet valtiot ja yritykset pääsisivät hyödyntämään luonnonvaroja. Siksi UNCLOS XI osassa syvänmeren alue määritellään yhteiskunnan yhteiseksi perinnöksi eikä mikään valtio voi vaatia suvereniteettia kyseisellä alueella.
2.
Merellä olevat talousvyöhykkeet (EEZ) ovat valtioille merkittäviä elollisten ja elottomien luonnonvarojen lähde. Luonnonvaroihin lukeutuvat muun muassa kalakannat ja maanalaiset mineraalit. Talousvyöhykkeiden alueilla merenpohjalla kulkee myös merkittäviä kaapeleita ja putkia (tietoliikenteen valokaapeleita, maakaasuputket, Kanaalin tunneli). Merkittävyytensä vuoksi on oleellista, että alueella on selkeä ja tehokas sääntely. Talousalueisiin liittyy myös ympäristösuojelullisia ongelmia, jotka kaipaavat lisäsääntelyä.
3.
UVNCLOS 17 artikla rajoittaa rannikkovaltion päätösvaltaa takaamalla oikeuden viattomaan kauttakulun muiden valtioiden aluksille, jos ne eivät aiheuta haittaa rannikkovaltiolle. Toiminnat, jotka eivät ole osa viatonta kauttakulkua, ovat määriteltyinä UNCLOS 19 artiklassa, joihin lukeutuvat muun muassa vakoilu, propaganda, ympäristön saastuttaminen ja luvatta kalastaminen. Viattoman kauttakulun oikeus on myös sotalaivoilla, ja niitä koskee yhtäläisesti UNCLOS 19 artiklassa mainitut kiellot. Rannikkovaltioita kielletään UNCLOS 24 artiklassa asettamasta viatonta kauttakultua haittaavia kohtuuttomia tai syrjiviä vaatimuksia. Pääsäännön mukaan rannikkovaltiolla ei ole oikeutta tutkia tai pidättää ulkomaalaisia aluksia. UNCLOS 27 artiklan mukaan CTS 9 artiklan mukaan, ellei rikos vaikuta suoraan rannikkovaltioon, kuten huumeiden salakuljetus. Lisäksi UNCLOS 28 artikla vahvistaa lippuvaltion ensisijaista toimivaltaa.
Siiri Haaksi
1. Mitkä ovat YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) keskeiset merialueet, ja miten ne eroavat toisistaan?
UNCLOS:in keskeisiä merialueita ovat perusviiva, sisävedet, aluemeri, mannerjalusta, talousvyöhyke, aavameri,sekä syvänmeren alue.
Perusviivaa pidetään merialueiden mittaamisen lähtökohtana. UNCLOS 5 artiklassa perusviiva seuraa rannikon muotoja ja matalanveden rajaa. Nousuveden aikana peittyvät matalavesialueet siis vaikuttavat viivan muodostumiseen, jos ne ovat aluevesien sisällä. Haasteeksi voi muodostua epäsäännölliset rannikot, jotka vaikeuttavat perusviivan määrittämistä.
Sisävesiä ovat kaikki perusviivan sisäpuolella olevat alueet. Ne ovat osa valtion suvereenia aluetta. Sisävedet ovat täysin suvereenia aluetta mukaanlukien täysi rikosoikeudellinen toimivalta.
Aluemeri kattaa vesialueet, jotka sijaitsevat välittömästi perusviivan ulkopuolella. Valtio on suvereeni alueveden alueella. Se voi säätää lakeja navigoinnista, kalakantojen ja meriympäristön suojelusta sekä tullivalvonnasta, maahanmuutosta ja terveysmääräyksistä. UNCLOS:in 17 artiklan mukaan vierailla aluksilla on oikeus viattomaan kauttakulkuun aluemerillä. Viaton kauttakulku tarkoittaa pelkkää läpikulkua eli esimerkiksi vakoilu, ympäristön saastuttaminen tai ilman lupaa tapahtuva kalastus ei ole sallittua.
Mannerjalusta tarkoittaa mannermaasta mereen ulottuvia reunamaita. UNCLOS:in 76 (1) artiklan mukaan mannerjalustan ulkoraja määritellään yleensä maantieteellisten muotojen perusteella tai 200 meripeninkulman etäisyyteen.
Talousvyöhyke vakiinnutettiin UNCLOS:iin vuonna 1982. Talousvyöhyke ulottuu aluemeren ulkopuolelle, enintään 200 merimailiin. Rannikkovaltio saa suvereeneja oikeuksia kuten esimerkiksi tutkiminen, hyödyntäminen, suojeleminen ja hallinta kaikista luonnonvaroista meren pinnalla, merenpohjassa sekä sen alla.
Aavameri tarkoittaa UNCLOS:in 86 artiklan mukaan kaikkia merialueita, jotka eivät kuulu aluevesiin, sisäisiin vesiin tai talousvyöhykkeeseen. Aavameri on vapaasti käytettävissä kaikille valtioiden aluksille. Merivapaudet eivät kuitenkaan ole rajoittamattomia. UNCLOS:in 87 artiklan mukaan käyttö edellyttää muiden valtioiden oikeuksien kunnioittamista.
Syvänmeren alue tarkoittaa valtameren pohjaa.UNCLOS:in XI osa määrittelee syvänmeren alueen ihmiskunnan yhteiseksi perinnöksi. Mikään valtio ei voi vaatia suvereniteettia syvänmeren alueelle
2. Talousvyöhykkeen sääntelyyn on alettu keskittää enemmän huomiota, minkä takia?
Talousvyöhykkeen sääntelyyn on alettu keskittää enemmän huomiota, koska se ei ole onnistunut ratkaisemaan kaikkia ongelmia. Ongelmia ovat sisämaavaltioiden osallistuminen luonnonvarojen jakoon, sekä tarve lisävyöhykkeille saastumisen torjunnan sekä turvallisuuden vuoksi
3. Kerro rannikkovaltion rajoituksista aluevesillä
Rannikkovaltion oikeuksia aluevesillä on osin rajoitettu. Oikeuksia rajoittaa viaton kauttakulku, joka on UNCLOS:in 17 artiklan mukaan sallittua vieraille aluksille tietyin rajoituksin. Pääsääntönä on, ettei rannikkovaltio ole oikeutettu tukimaan tai pidättämään ulkomaisia aluksia.