Argjenta Kelmendi

1. Kansainvälisen ympäristöoikeuden kehitys on ollut aika epäjärjestelmällistä, mutta koko ajan ollaan päästy eteenpäin. Viimeisen 40 vuoden aikana on syntynyt keskeisiä kansainvälisiin normeihin liittyviä peruskäsitteitä, kuten esimerkiksi diplomaattiset konferenssit ja oikeudelliset päätökset.

Hyvä esimerkkitapaus kansainvälisen ympäistöoikeuden kehitykseen on Trail Smelter -tapauksen sovittelu. Tapauksessa oli kyse lyijysulanton hiilidioksidipäästöistä, joilla aiheutettiin vahinkoa puihin, viljelysmaahan ja maaperään Washingtonin osavaltiossa, Yhdysvalloissa ja Kansainvälinen Tuomioistuin katsoi, että Kanada on velvollinen estämään rajat ylittävät haitat. Kansainvälinen Tuomioistuin linjasi, että yhdelläkään valtiolla ei ole oikeutta käyttää tai sallia alueensa käyttämistä siten, että se aiheuttaa vahinkoa toisen alueella.

Kansainvälinen ympäristöoikeus nykyään perustuu erilaisiin sopimuksiin sekä menettelyllisin velvoitteisiin, kuten ennakkovaroitus-, neuvottelu- ja valvontavelvoitteisiin. Kansainvälinen ympäristöoikeus on kehittynyt siten, että tällaisilla sitovilla velvoitteilla sekä sopimuksilla pyritään ennaltaehkäisemään vahinkoja.

2. Ympäristöoikeuden keskeiset periaatteet pohjautuu siihen, että ympäristöongelmia pitää pystyä ratkomaan jollain tavalla siten, että ne ottvat huomioon oikeudenmukaisuusperiaatteet tai muuttuvat näkökohdat (Koivurova). Monissa periaatteissa on kyse, että teollisuusmaat ovat aiheuttaneet paljon ympäristöongelmia, kun verrataan esimerkiksi kehitysmaihin, jotka eivät aiheuta paljon ympäristöongelmia. Tässä vallitsee keskeinen "common but differentiated resposibility" -periaate eli yhteiset mutta eritytetyt vastuut. Eli lähtökohtaisesti tällä tarkoitetaan, että teollisuusmaat ottavat pääasialliset vastuut ja voivat alkaa rajoittamaan esimerkiksi ilmastonmuutosta ja kehitysmaat puolestaan tekevät sen minkä pystyvät tekemään johtuen osaltaan siitä, että teollisuusmailla on enemmän vastuuta ja kapasiteettia kuin kehitysmailla ratkaista ympäristöongelmia. Tämä periaate on juuri kehittynyt käytännön kautta, kun kehitysmaat ovat osallistuneet ympäristöongelmien ratkomiseen oman kykynsä mukaan.

3. Tärkeää tietää millainen ympäristöongelma on kyseessä, koska ne voivat vaikuttaa joko kansallisesti tai koko maailman laajuisesti. Ympäristöongelmat ovat pitkäaikaisia, kun ne liittyy siihen, että yhteiskunta arvostaa näitä taloudellisia toimintoja, jotka aiheuttavat ympäristöongelmia, minkä vuoksi on pitkäaikaista hallitsemista. On myös vaikea pakottaa yksittäistä valtiota täyttämään sopimusta. Lähtökohtaisesti pyritään löytämään ratkaisuja ja auttamaan sitä valtiota palamaan siihen tilaan, että pystyy noudattamaan sopimusta kuin sen sijaan sanktioida siitä suoraan.

Kansainvälisen ympäristöoikeuden täytäntöönpanoprosessit ovat hyvin haastavia. Ympäristöhallinnon monimutkaisuus on saanut valtion välttämään perinteisiä kansainvälisiä riitojenratkaisumenetelmiä. Ongelmana ollaan koettu oikeudellinen asema, mikä liittyy siihen, että vahinkoja on vaikea osoittaa kenellekään taholle. Ongelmia myös siinä, kun mietitään miten rikkomus hyvitetään ja ympäristöoikeudellinen strategia on kehittynyt vasta peruuttamattoman vahingon jälkeen eli korjaustoimenpiteet ole mahdollisia ja taloudellinen riitä sen korvaamiseen. Kansainvälinen yhteisö pyrkii kansainvälisen ympäristöongelman kohdentamisen sijaan luomaan uusia mekanismeja katastrofin ennaltaehkäisemiseksi. Tässä juuri pyritään ongelmien ennaltaehkäisemiseen eikä haluta joutua riitojenratkaisumenetelmiin, koska ne ovat hyvin haasteellisia yllä mainittujen ongelmien vuoksi. Vahingot syntyvät myös pitkän aikavälin aikana, jolloin ne ovat aiheuttaneet vahinkoa vähän kerralla mikä tekee vaikeaksi korjata sen aiheuttamia vahinkoja.

4. OMA KYSYMYS: Säännelläänkö kansainvälisessä oikeudessa muovijätteen pääsyä meriin ja jos säännellään niin miten?

Kommentit vastauksesta:

Kiitos Argjenta vastauksestasi. Vastauksesi osoittaa ymmärrystä siitä, että kyseessä ei ole yhtenäinen oikeudenala, vaan kehittyvä ja monimutkainen sääntelykokonaisuus, joka koostuu erilaisista sopimuksista ja periaatteista. Tämä osoittaa että oelt ymmärtänyt asian. Vastauksessa käytetään monia tärkeitä alan käsitteitä, kuten esim. diplomaattiset konferenssit, oikeudelliset päätökset, ennakkovaroitusvelvoite, neuvotteluvelvoite, common but differentiated responsibilities jne. ja niiden mukanaolo kertoo hyvästä aiheen sisäistämisestä.Vastauksessa tunnistat kansainvälisen ympäristöoikeuden haasteita usealta tasolta: sekä oikeudellisesta (esim. täytäntöönpanon ongelmat) että poliittisesta ja teknisestä näkökulmasta (esim. vaikeus osoittaa vahinkoa, korjaustoimien riittämättömyys). Tämä on iso plussa vastauksessasi. Kiitos tästä! Vastaustasi oli todellakin ilo lukea.

Kiitos hyvästä kysymyskestä myös muovijätteen sääntelyyn liittyen. Tarkastelimmekin jo tätä kysymystä tarkemmin yhteisellä opetuskerrallamme. -Venla

Aada Hakonen

1.  Kansainvälinen ympäristöikeus on kehittynyt merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Kehitystä on tapahtunut 1890-1960-luvuilta lähtien, mutta se on ollut melko epäjärjestelmällistä. Aluksi kansainvälinen oikeus ei juurikaan antanut painoarvoa ympäristön suojelu kysymyksille. Nykytilanteessa ympäristönsuojelulla on merkittävä asema kansainväisessä oikeudessa, vaikka ympäristöoikeus perustuukin pitkälti soft-law tasoiseen lainsäädäntöön. 

Julkinen keskustelu ihmisten vaikutuksesta luontoon ja ympäristöön alkoi vasta 1960-luvun paikkeilla. Merkittäviä ympäristönsuojelu kysymyksiä on noussut kuitenkin esille jo aikaisemmin. Merkittävät ympäristökatastrofit, kuten esimerkiksi tsernobylin ydinvoimala onnettomuus, joka vei yli 4000 ihmisen hengen, herättelivät ihmisiä ajattelemaan ympäristö kysymyksiä.

Viimeisen 40-vuoden aikana ympäristöoikeudellinen peruskäsitteistö kehittynyt. Näitä käsitteitä esimerkiksi diplomaattisent konferenssit ja ympäristöoikeudelliset päätökset. Konferensseista esimerkkeinä Tukholman konferenssi (1972) ja Rion ympäristö- ja kehityskonferenssi (1992). Oikeudellisesti merkittäviäistä päätöksistä puolestaan otetaan esimerkiksi Kanadan ja yhdysvaltojen välinen kiista: Trail Smelter (1938), joka sai ympäristöoikeudellisesti merkittävän oikeustapaus arvon sen ensikertaisuuden vuoksi ja toimii vielä tänäkin päivänä merkittävänä suuntaa antavana päätöksenä.

Nykyään ympäristönsuojelulla pyritään tuhoutuneen ympäristön korjaamisen sijaan ennaltaehkäisemään mahdollisia vahinkoja. 

2. Vanhikojen ennaltaehkäisystä pääsemmekin ympäristösuojelun tärkeimpään periaatteeseen eli ennaltaehkäisy periaatteeseen. Ennaltaehkäisy periaate perustuu nimensä mukaisesti toimiin, joilla ehkäistään vahingon sattumista. 

Ennaltaehkäisyn periaatteesta esimerkkinä 'hyvän naapuruuden' periaate, mikä tarkoittaa sitä, että valtiot ovat velvollisia ehkäisemään merkittäviä ympäristövaikutuksia, jotka vaikuttavt myös toisiin valtioihin. Kyseinen periaate on kuitenkin soft-law tasoinen eli siihen ei liity ankaraa vastuuta. 

Vaikka ympäristönsuojelu lainsäädäntö onkin usein soft-law tasoista, on joitakin kaikkia sitovia määräyksiä asetettu ennaltaehkäisyyn liittyen. Tästä esimerkkinä UNCLOS:n artikla 192, jonka mukaisesti 'Valtiot ovat velvollisia suojelemaan ja säilyttämään merellistä ympäristöä'

3. Ympäristö ongelmien monitahoisuuden vuoksi valtiot välttävät usein perinteisiä riidanratkaisu menetelmiä. 

Ympäristöriitojen rakaisemisessa ongelmallisiksi kohdiksi on noussut oikeudeelinen asema, rikkomusten hyvitys, pitkän aikavälin vahingot, useiden toimjoiden yhteisvaikutus sekä set, ettei ympäristövelvoitteet perustu vuorovaikutukseen.

Oikeudellinen asema ongelma kohtana tarkoittaa sitä, että onglemien kohdistaminen jollekin taholle on melko vaikeaa ympäristövaikutusten laajuuden vuoksi. 

Rikkomusten hyvitysten vaikeudella tarkoitetaan perinteisen taloudellisen hyvityksen riittämättömyyttä. Usein taloudellisilla hyvityksillä ei pystytä korvaamaan tuhoutunutta ympäristöä, minkä vuoksi taloudelliset korvaukset katsotaan riittämättömiksi. Tämän vuoksi ennelta ehkäisevät toimet merkittäviä.

Vahingot ovat monesti syntyneet pitkällä aikavälillä, minkä lisäksi ne ovat usein monen toimjan välisiä yhteisvaikutuksia. Tällaisissa tilanteissa päädytään tilanteeseen, jossa ongelman kohdistaminen tietylle taholle on miltein mahdotonta. 

Ympäristövelvoitteiden vastavuoroisuuden puute koitunut ongelmaksi, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että valtiot saattavat aiheuttaa haittaa muille valtioille omalla toiminnallaan, joutumatta tästä vastuuseen. Kehitystä kuitenkin nähtävillä ja yhä useammin valtioita saatetaan vastuuseen ympäristövahingoista. 

4. Oma kysymys: Miten ympäristövastuu sopimuksia valvotaan ja miten valvonta saavuttaa koko tuotantoketjun?

Kommentit vastauksestasi:

Kiitos Aada vastauksestasi. Vastauksesi on todella kattavia. Trail Smelter -tapaus ja Chernobyl mainitaan konkreettisina tapauksina, mikä tekee vastauksesta elävämmän ja osoittaa kykyä yhdistää teoriaa käytäntöön. Myös UNCLOS:n artikla 192 on hyvin valittu esimerkiksi sitovasta normista. Kolmannen kysymyksen vastaus on erityisen ansiokas: siinä on listattu monia syitä, miksi ympäristövahinkojen ratkaiseminen on hankalaa (oikeudellinen asema, hyvityksen vaikeus, pitkä aikajänne, vastavuoroisuuden puute). Moniulotteisuus vastauksessasi näkyy ja samalla osoittaa hyvää ymmärrystä.

Kiitos hyvästä kysymyskestä myös ympäristövastuun sopimuksien valvontaa liittyen. Tarkastelimmekin jo tätä kysymystä tarkemmin yhteisellä opetuskerrallamme ja saimme aikaan mielenkiintoisen keskustelun. 

-Venla

.

Johanna Kirvesniemi

1. Kansainvälinen ympäristöoikeus on kehittynyt nopeasti, mutta epätasaisesti. Varhainen kansainvälinen oikeus ei niinkään asettanut suurta painoarvoa ympäristönsuojelulle ja aluksi se perustui hajanaisiin periaatteisiin, kuten Trail Smelter -tapauksen "no harm" -periaatteeseen, jonka mukaan valtio ei saa aiheuttaa haittaa toisen valtion alueelle. Vasta 1960-luvulla ihmisen vaikutus luontoon nousi merkittävämpään julkiseen keskusteluun.

Merkittävä askel ympäristöoikeudelle oli YK:n Tukholman ympäristökokous vuonna 1972, jossa ympäristönsuojelu tunnustettiin kansainväliseksi velvoitteeksi. Myöhemmin Rion konferenssi vuonna 1992 toi mukanaan keskeiset periaatteet, kuten varovaisuus ja "saastuttaja maksaa" -periaatteen sekä kestävän kehityksen ajatuksen. Samalla syntyi laaja joukko sopimuksia ja instituutioita, kuten YK:n ilmastosopimus ja biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus. Kansainvälisillä järjestöillä onkin ollut merkittävä asema ympäristöoikeuden kehittymisessä.

Ympäristöoikeus on kuitenkin yhä pirstaleista ja sen täytäntöönpano heikkoa. Teollisuusmaat ovat pitkälti aiheuttaneet monet ympäristöongelmat. Niillä on myös enemmän kapasiteettia ratkaista ongelmat, mutta ilmastonmuutoksen kaltaiset globaalit haasteet ovat osoittaneet, että olemassa olevat normit eivät aina riitä tehokkaaseen toimintaan. Kansainvälinen ympäristöoikeus perustuu kuitenkin pitkälti sopimuksiin ja soft-law tasoiseen lainsäädäntöön ja niiden täytäntöönpano voi olla heikkoa ja valtiot voivat myös irtautua sopimuksista. Lisäksi haasteita tuo se, ettei ole yhtä kansainvälistä järjestöä, jolla olisi kokonaisvaltainen toimivalta ympäristöasioissa.

2. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on periaate, jonka mukaan nykyisellä sukupolvella on vastuu säilyttää maapallon luonnonvarat ja elinkelpoisuus myös tuleville sukupolville eli kunkin sukupolven pitäisi jättää planeetta seuraavalle sukupolvelle, niin että sen toimintaedellytykset ovat samat.

Periaate (the need for 'inter-generational equity') tunnustettiin kansainvälisessä ympäristöoikeudessa ensimmäisen kerran laajemmin 1972 Tukholman julistuksessa (periaate 1). Se on myös yksi kestävän kehityksen keskeisistä kulmakivistä.

3. Kansainvälinen ympäristöoikeus on vielä suhteellisen nuori oikeudenala, eikä sen riidanratkaisumekanismit ole kehittyneet samalla tavalla kuin muilla oikeudenaloilla. Ympäristöriitojen ratkaisemiseen liittyy useita ongelmia, jotka vaikeuttavat tehokasta ja oikeudenmukaista käsittelyä.

Ympäristöongelmat, kuten ilmastonmuutos ja merten saastuminen ovat monimutkaisia ilmiöitä ja niiden ratkaiseminen kansainvälisellä tasolla on haastavaa. Ympäristövaikutukset ovat usein laaja-alaisia, ja niiden aiheuttajia on useita. Esimerkiksi ilmansaaste voi levitä useiden valtioiden alueelle, eikä ole yksinkertaista osoittaa, mikä toimija on aiheuttanut haitan. Lisäksi monet ympäristövaikutukset syntyvät pitkän ajan kuluessa. Tämä heikentää mahdollisuuksia osoittaa yksiselitteistä vastuullista osapuolta, joka voitaisiin asettaa vastuulliseksi vahingoista.

Kansainvälisessä oikeudessa ei ole aina selkeää foorumia, jossa ympäristöriitoja voitaisiin käsitellä. Kansainväliset tuomioistuimet, kuten Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ), edellyttävät osapuolten suostumusta käsitellä asiaa. Moni valtio ei kuitenkaan halua alistua ulkopuoliseen oikeudelliseen arvioon ympäristöasioissa, mikä tekee oikeudenkäynnistä harvinaista. Lisäksi ympäristövelvoitteet eivät perustu vastavuoroiseen velvollisuuteen. Kaikki ympäristöhaittojen aiheuttajat eivät osallistu tasapuolisesti haittojen korvaamiseen, vaan sopimusten piirissä voi olla vain pieni osa valtioita.

Haasteena on myös se, että rrikkomusten hyvittäminen on usein riittämätöntä. Perinteinen taloudellinen korvaus ei pysty palauttamaan tuhoutunutta ympäristöä tai sukupuuttoon kuollutta lajia. Tämän vuoksi ennaltaehkäisevät toimet ovat kansainvälisessä ympäristöoikeudessa erityisen keskeisiä. Riidanratkaisun näkökulmasta tämä tarkoittaa, että usein on jo "liian myöhäistä" korjata vahinko, kun riita etenee oikeudelliseen käsittelyyn.

4. Oma kysymys: Onko kansainvälinen ympäristöoikeus riittävän sitovaa ja tehokasta ilmastonmuutoksen torjumiseen?

Kommentit vastauksestasi:

Kiitos Johanna vastauksestasi! Tukholman ympäristökokous ja Rion konferenssi tuodaan esiin keskeisinä tapahtumina, ja Trail Smelter -tapaus mainitaan esimerkkinä periaatteen kehittymisestä. Tämä tekee vastauksesta konkreettisemman ja osoittaa kykyäsi yhdistää teoriat käytäntöön eli asian todellista ymmärtämistä. Kansainvälisen ympäristöoikeuden täytäntöönpanon heikkoudet ja riidanratkaisun ongelmat tuodaan hyvin esiin. Vastaus tuo esiin monenlaisia haasteita, kuten riittämättömät taloudelliset hyvitykset ja sopimusten täytäntöönpanon ongelmat. 

Kiitos myös hyvästä kysymyksestä ympäristöoikeuden sääntelyn sitovuuteen ja tehokkuuteen liittyen.

  Emme kerenneet ottaa tätä kysymystä mukaan kyselytunnille. jonka johdosta vastaan sinulle kysymykseesi tässä:

Yksi suurimmista haasteista on kansainvälisen ympäristöoikeuden perusluonne, joka nojaa pitkälti soft law -sopimuksiin, vapaaehtoisiin sitoumuksiin ja ei-sitoviin periaatteisiin. Tällaiset sopimukset eivät ole oikeudellisesti pakottavia, joten valtioilla on mahdollisuus irtautua niistä ilman vakavia oikeudellisia seurauksia. Tämä heikentää kansainvälisen ympäristöoikeuden kykyä tuottaa konkreettisia ja tehokkaita tuloksia. Ilmastonmuutos on globaali ja monimutkainen haaste, joka vaatii kaikkien valtioiden yhteistyötä. Kansainvälisellä tasolla on tehty merkittäviä aloitteita, kuten Pariisin ilmastosopimus ( vuodelta 2015), joka tuo esiin tavoitteen rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle 2 asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Vaikka tämä sopimus on askel oikeaan suuntaan, sen täytäntöönpano ei ole riittävän tehokasta, sillä monet valtioiden sitoumukset ovat vapaaehtoisia ja niiden täytäntöönpanon valvonta on rajoitettua. Mitä tämä sitten luo? Tämä luo epävarmuutta ja epäluottamusta, erityisesti kun suuret saastuttajat, kuten Yhdysvallat ja Kiina, eivät ole sitoutuneet riittävästi. Ilman vahvempia, pakottavampia sitoumuksia ja globaalisti toimivia mekanismeja ilmastonmuutoksen torjuminen kansainvälisellä tasolla jää haasteelliseksi.

-Venla 

.

Silja Tuominen 

1.Kerro miten kansainvälinen ympäristöoikeus on kehittynyt

Ympäristöoikeuden kehitykseen on vaikuttanut globaalit ympäristökysymykset, sekä luonnonvarojen hallinta. Oikeudenala on muodostunut yhä tärkeämmäksi kansallisella, sekä kansainvälisellä tasolla. Vaikka kansainvälisen ympäristöoikeuden kehitys on ollut epäjärjestelmällistä, on tuore oikeudenala vuosien saatossa kehittynyt merkittävästi. Kansainvälisen ympäristöoikeuden kehitys on mahdollista jakaa erilaisiin vaiheisiin, joissa keskeistä on ollut esimerkiksi kansainvälinen yhteistyö.

Kansainvälisen ympäristöoikeuden sääntely on kehittynyt ajan saatossa yhä monimutkaiseksi, sekä monivaiheiseksi kokonaisuudeksi. Varhainen kansainvälinen oikeus ei asettanut suurta painoarvoa luonnon hoitamiselle ja suojelulle. Tämä johti juurensa siihen, ettei länsimaisen ihmisen toiminta aiheuttanut niin voimakkaita vaikutuksia ympäristölle ennen teollista vallankumousta. Vuonna 1960 keskusteluksi nousi kuitenkin ihmisten vaikutus luontoon ja ympäristöön, erityisesti kansalaisjärjestöjen ja ympäristöaktivistien seurauksena. Tähän vaikuttivat eritoten toiminnasta aiheutuva ympäristön saastuttaminen, sekä esimerkiksi liikakalastus.

Vaikka ympäristövahinkojen aiheuttajana voitiin pitää valtiota, suurimmat haitat ympäristölle ja luonnolle aiheuttivat kuitenkin ei-valtiolliset toimijat, kuten yksityishenkilöt. Näitä toimia olivat esimerkiksi lentomatkustus, sekä autoliikenne. Lisäksi ympäristöhaittoja ovat aiheuttaneet erilaiset onnettomuudet, kuten vuoden 1986 Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus.

Tarkastelen seuraavaksi kahta kansainvälisen ympäristöoikeuden kehityksen kannalta tärkeää aikakautta, nimittäin Tukholman- ja Rion konferenssin aikakautta.

Tukholman konferenssin aikakauteen, vuodelle 1972 voidaan katsoa kuuluvaksi Tukholman julistus ihmisen ympäristöstä. Vaikka julistus ei ole oikeudellisesti sitova, se sisälsi vaikuttavia periaatteita, kuten yhdisti ihmisoikeudet ja ympäristönsuojelun toisiinsa. Tämän lisäksi julistuksella on merkitystä, sillä se perusti yhdistyneiden kansakuntien (YK) ympäristöohjelman (UNEP).

Rion ympäristö- ja kehityskonferenssi vuodelta 1992 kokosi perusperiaatteet ympäristöoikeuteen, kuten tunnusti kokonaisvaltaisemman lähestymistavan ympäristön suojeluun, sekä loi kestävän kehityksen käsitteen, jotka tunnustettiin myöhemmin tapaoikeuden piiriin.

Rion julistuksen, sekä kestävän kehityksen voidaan katsoa jakautuvan erilaisiin periaatteisiin, kuten varovaisuusperiaatteeseen, jonka mukaan valtion on oltava varovainen ympäristövahinkojen suhteen, sekä saastuttaja maksaa-periaatteeseen, jonka mukaan toiminnan aiheuttanut maksaa pääsäännön mukaan aiheuttamistaan ympäristövahingoista.

Lisäksi tunnustettiin ajatus yhteisestä, mutta erityisestä vastuusta, jonka mukaan valtiot ovat vastuussa kestävästä kehityksestä omien kykyjensä mukaan.

2.Valitse jokin kansainvälisessä ympäristöoikeudessa esillä oleva periaate ja kerro siitä tarkemmin? Käyttö, kehitys ja määritelmä

Saastuttaja maksaa -periaate (polluter pays principle) on yksi keskeisimmistä ympäristönsuojelun, sekä kestävän kehityksen periaatteista, joka tunnustetaan kansainvälisissä ympäristösopimuksissa, kuten YK:n ilmastosopimuksessa, sekä EU:n ympäristödirektiivissä. Periaate on merkityksellinen yhtäältä kansallisessa, sekä kansainvälisessä ympäristöoikeudessa, sekä lainsäädännössä. Periaate asettaa saastuttajalle velvollisuuden korvata toiminnastaan aiheutuneet ympäristövahingot. Sen keskeinen ajatus on, että ympäristövahinkoja aiheuttaneet tahot vastaavat niiden korjauksesta, sekä saastuttamisen estämisetä.

Rion ympäristö- ja kehityskonferenssi vuodelta 1992 kokosi perusperiaatteet ympäristöoikeuteen, kuten tunnusti kokonaisvaltaisemman lähestymistavan ympäristön suojeluun, sekä loi kestävän kehityksen käsitteen, jotka tunnustettiin myöhemmin tapaoikeuden piiriin. Rion julistuksen, sekä kestävän kehityksen voidaan katsoa jakautuvan erilaisiin periaatteisiin, kuten saastuttaja maksaa-periaatteeseen. Saastuttaja maksaa -periaate toimii ympäristönsuojelun edistäjänä, sekä kannustaa saastuttajia vähentämään ympäristöhaittoja. Periaatteen tehokkuus perustuu siihen, että se asettaa taloudellisen vastuun ympäristövahinkojen aiheuttajalle, saastuttajalle. Taloudellinen vastuu voi kattaa esimerkiksi saastuttajan maksamat korvaukset ympäristön puhdistamisesta.

3. Kerro mitä haastattelussa ja kv ympäristöoikeuden opetusvideossa kerrotaan ympäristöriitojen ratkaisemisen ongelmiksi?

Kansainvälisen ympäristöoikeuden haasteena voidaan nähdä sen monimutkaisuus, sekä haasteellisuus, jotka ovat vaikuttaneet yhtäältä siihen, että valtiot ovat pyrkineet välttämään perinteisiä kansainvälisoikeudellisia riidanratkaisuja.

Ensinnäkin, ongelmina voidaan nähdä oikeudellinen asema. Sen mukaan tietyt vahingot on haastavaa osoittaa kellekkään yksittäiselle taholla. Toiseksi, haasteena voidaan nähdä kysymykset rikkomuksen hyvityksestä. Ympäristöoikeuden strategiat ovat kehittyneet peruuttamattomien ympäristövahinkojen seurauksena, kun korjaustoimenpiteet tai taloudellinen korvaus ei ole ollut riittävää. Lisäksi ongelmana voidaan nähdä monien toimijoiden yhteisvaikutus, joka muodostaa haasteita liittyen todisteisiin, sekä todistustaakka kysymyksiin oikeudenkäynneissä.

4. Oma kysymys

Millaisia vaikutuksia kv-ympäristösopimuksilla on kansalliseen lainsäädäntöön?

5. Omaa kommentoitavaa

Erityisen mielenkiintoista mielestäni oli tietää kansainvälisen ympäristöoikeuden kehityksestä, etenkin Tukholman ja Rion konferenssien aikakausista, sekä niiden keskeisistä vaikutuksista liittyen kansainväliseen ympäristöoikeuteen. Mielenkiintoista oli myös havaita, että monet valtiot ovat alkaneet perääntyä perinteisistä kansainvälisistä riidanratkaisumuodoista. En ollut aiemmin tiennyt tästä, mutta huomioiden ympäristöoikeuden monimutkaisuuden, se käy järkeen. Jäin yhä miettimään, millaisia vaihtoehtoisia ratkaisumekanismeja olisi mahdollista kehittää, jotta ympäristörikkomuksia olisi mahdollista ratkaista tehokkaasti. Kiitos jälleen erittäin kattavasta materiaalista liittyen kansainväliseen ympäristöoikeuteen. Diojen ääniraidat olivat kiva vaihtelu dioihin. 

Kommentit vastaukseen:

Kiitos Silja todella mielenkiintoisesta ja kattavasta vastauksestasi. Olet hyvin esitellyt kansainvälisen ympäristöoikeuden kehityksen päävaiheita, kuten Tukholman ja Rion konferenssien merkityksen. Näiden tapahtumien nostaminen esiin on olennaista ymmärtääksesi ympäristöoikeuden historiallista taustaa. On myös hyvää, että mainitsit ympäristönsuojelun alkuvaiheet ja valtiollisten toimijoiden roolin, sillä se on keskeistä. Hyvin tuot esille myös erilaisten ympäristöriitojen keskeiset haasteet, erityisesti ympäristövahinkojen monimutkaisuuden ja vaikeuden osoittaa vastuullista tahoa. Nämä ovat olennaisia tekijöitä kansainvälisten ympäristöriitojen ratkaisemisessa. Ainoana parannusehdotuksena voin sanoa sen, että olisi ollut hyödyllistä tuoda esiin myös konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka ympäristöriitoja on yritetty ratkaista kansainvälisillä foorumeilla ja kuinka usein valtioiden tai muiden toimijoiden ei ole ollut halukkuutta alistua oikeudelliseen käsittelyyn. Tämä ei kuitenkaan ollut kysymyksessä edellytetty, vaan pelkkä hyvä lisäys. 

Kiitos hyvästä kysymyskestä myös ympärisistösopimuksien kv-vaikutuksiin liittyen. Tarkastelimmekin jo tätä kysymystä tarkemmin yhteisellä opetuskerrallamme ja saimme aikaan mielenkiintoisen keskustelun. 

-Venla

Marialuisa Leppäkoski

1.

Luonnonsuojelun voidaan katsoa saaneen enemmän huomiota vasta 1960-luvulla, jolloin se sai huomiota julkisessa keskustelussa. Erityisesti aktivistit ja kansalaisjärjestöt nostivat esille muun muassa saasteiden ja myrkyllisten jätteiden vaikutuksiin. Kansainvälisesti luonnonsuojelu aiheutti jännitteen valtioiden suvereenisuutta kohtaan. Varsinkin juuri dekolonisoituneet valtiot kiinnittivät huomiota siihen, että valtioiden, jotka ovat hyötyneet eniten ympäristön hyväksikäytöstä, tulisi kantaa suurin vastuu. Luonnonsuojelusta kansainvälisessä oikeudessa on myös tehnyt ja tekee yhä vaikean se, että suurimmat haitat ovat syntyneet ei-valtiollisten toimijoiden, kuten yritysten, harjoittamasta toiminnasta. Myöskään kokonaisvaltaisen toimivallan omaavan kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön luomisessa ei olla onnistuttu, mikä osaltaan on vaikuttanut kansainvälinen ympäristöoikeuden epäjärjestelmälliseen ja sirpaleiseen kehittymiseen. Ympäristöoikeuden kehittymiseen ovat vaikuttaneet eirlaiset diplomaattiset konferenssit ja oikeudelliset päätökset, kuten Trail Smelter -tapaus vuodelta 1935, jossa kanadalainen lyijysulaton rikkidioksidipäästöt vahingoittivat Washingtonin puita ja maaperää. Tapauksessa tuomioistuin katsoi, että Kanadalla on velvollisuus estää aiheutuvat haitat ja linjasi lisäksi, ettei yhdelläkään valtiolla ole oikeutta käyttää aluettaan toisia valtioita vahingoittavalla tavalla. Tapauksesta tekee merkittävän se, että siinä ensimmäistä kertaa linjattiin, että valtiolla on velvollisuus estää omalta alueelta toiselle valtiolle aiheutuva haitta.

Toinen kansainvälisen ympäristöoikeuden kehittymisen kannalta merkittävä tapaus on Lac Lanoux vuodelta 1957, jossa olivat vastakkain Ranska ja Espanja. Tapauksessa oli kyse Ranskan suunnitelmasta ohjata joen vettä. Tämä olisi vaikuttanut myös Espanjan jokiin. Riidan ytimessä oli periaate, jonka mukaan valtio ei saa muuttaa joen vesiä aiheuttaen haittaa alavirran valtioille. Tapauksessa erityisen merkittävää oli se, että se ennakoi "yhteisten luonnonvarojen oikeudenmukaisen käytön" periaatetta.

Kansainvälisen ympäristöoikeuden kehittymisen kannalta Tukholman ja Rion julistukset ovat merkittävässä asemassa. Tukholman julistus vuodelta 1972 esitti useita soft-law-tasoisia periaatteita, kuten sen, että ihmisoikeudet ja ympäristönsuojelu ovat yhteydessä toisiinsa. Lisäksi esitettiin periaate sukupolvien välisestä tasa-arvosta. Uutena periaatteena nousi myös ajatus, että vaikka valtion katsotaan omaavan suvereenin oikeuden luonnonvaroihin, sillä on myös vastuu estää haittojen koituminen muiden valtioiden ympäristöille. Tukholman konferenssi auttoi myös osaltaan Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman luomisessa.

Rion ympäristö- ja kehitysjulistuksessa vuodelta 1992 on kokonaisvaltaisempi lähestymistapa ympäristösuojeluun. Vaikka kyseinen julistus osaltaan toisti Tukholman julistuksen periaatteita, se myös loi useita uusia periaatteita, kuten varovaisuusperiaatteen, jossa valtioiden on harjoitettava varovaisuutta vakavien tai peruuttamattomien ympäristövahinkojen suhteen, ja saastuttaja maksaa -periaatteen, joka nimensä mukaisesti velvoittaa saastuttajan vastaamaan ympäristövahinkojen kustannuksista. Julistus piti myös sisällään ympäristövaikutusten arvioinnin, jossa on ajatuksena yhteisestä erityisestä vastuusta, jossa jokainen vastaa omien kykyjensä mukaan.

Kansainvälisen ympäristöoikeuden kehitykseen liittyy myös Gabcikovo-Nagymaros-tapaus, jossa ensimmäistä kertaa tunnustettiin kestävän kehityksen merkitys ja nostettiin esille yhteisten luonnonvaroien oikeudenmukainen hyödyntäminen sekä kansainvälisten vesien käyttö suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

Nykyisin kansainvälisen ympäristöoikeuden perustana ovat moninaiset sopimukset. Erityisesti puitesopimusmalli on yleisesti käytössä. Siinä sopimuksessa asetetaan yleiset periaatteet ja rakenteet, ja velvoitteet tarkennetaan ja päivitetään myöhemmin erilaisilla pöytäkirjoilla ja liitteillä. Tällaisesta sopimisen tavasta on esimerkkeinä Kioton pöytäkirja ja Pariisin ilmastosopimus. Kansainvälisessä ympäristöoikeudessa on käytössä myös erilaiset menettelylliset velvoitteet, kuten ennakkovaroitus, neuvotteluvelvoitteet ja valvontavelvoitteet, jotka pohjautuvat vahinkojen ennakkoehkäisemiseen. Lisäksi on käytössä monenväliset sopimukset, jotka mahdollistavat eriytyvät velvoitteet.

Ennaltaehkäisevä periaate ilmenee hyvän naapuruuden periaatteessa, ja sen mukaan valtioilla ei ole oikeutta käyttää alueitaan aiheuttaen ympäristövahinkoja toiselle valtiolle. Periaatteeseen liittyy myös ajatus ankarasta vastuusta. Kyseistä periaatetta on historian saatossa pidetty tavoiteltavana eikä sitovana, mutta se on otettu käyttöön myös sopimuksissa. Ennalta ehkäisevää periaatetta on muun muassa sovellettu vuonna 1995 kalakantoja koskevassa sopimuksessa siten, että periaatetta on sovellettava yhden valtion ja kahden valtion välisillä vesillä sekä aavalla merellä olevien kalakantojen hoidossa. Periaate ilmenee myös valtioiden rajat ylittävien vesistöjen ja kansainvälisien järvien suojelua koskevassa yleissopimuksessa vuodelta 1992. Lisäksi se löytyy UNCLOS-sopimuksen 192 artiklassa, joka koskee yleistä velvollisuutta suojella ja säilyttää merellinen ympäristö.

3.

Ympäristöä koskevia riitoja ilmenee paljon naapureiden välillä, ja ne koskevat esimerkiksi tehtaan rakentamista lähelle rajaa, jolloin viereinen maa kokee ainoastaan haitat ilman hyötyjä. Suurin osa valtioista ei haluaisi turvautua ulkopuoliseen juridiseen riidanratkaisuun, mutta se tulee usein eteen, jos sopua ei saada aikaiseksi muulla keinolla. Riidanratkaisuissa oleellisena haasteena on sanktioiden asettamisen vaikeus, koska yksittäisen valtion pakottaminen tehokkaasti harvemmin onnistuu. Vaikka siinä onnistuttaisiinkin, kysymykseksi nousee, kuinka pitkään se onnistuu, koska valtion suvereenisuutta loukkaava toiminta aiheuttaa poliittisia jännitteitä. Tämän takia pyritään luomaan tila, jossa valtio pystyy noudattamaan sopimusta. Riidanratkaisujen prosessit ovat haastavia ja monimutkaisia. Valtiot joutuvat myös ongelmalliseen asemaan joutuessaan osoittamaan vahingot muille tahoille. Ongelmaksi myös nousee se, miten rikkomus hyvitetään, jos korjaustoimenpiteet eivät ole mahdollisia eikä taloudellinen korvaus ole riittävää. Tapauksissa on myös usein kyse pitkän aikavälin seurauksia, joihin on osallistuneet monet eri toimijat. Erityisesti tämä aiheuttaa ongelmia kausaalisuuden todistamisen, todisteiden ja todistustaakan suhteen. Esimerkiksi tapauksessa, jossa UPM rakensi sellutehtaan Uruguay joelle, joka sitten jatkuu Argentiinan puolelle aiheuttaen Argentiinalle ympäristöongelmia, Argentiinan oli todistettava, että Uruguayn ja Argentiinan jakamalle joelle oli aiheutunut erityinen haitta johtuen sellutehtaasta eikä siinä onnistunutkaan. Lisäksi haasteena on se, että ympäristövelvoitteet eivät perustu vastavuoroisuuteen ja niiden rikkominen voi aiheuttaa eri asteisia haittoja kansainväliselle yhteisölle kokonaisuudessaan. Tämä on esillä muun muassa biologista monimuotoisuutta koskevassa sopimuksessa, jossa luonnon monimuotoisuuden tunnustetaan olevan ihmiskunnan yhteinen huolenaihe.

Kommentit vastaukseen:

Kiitos hyvästä vastauksestasi Marialuisa! Vastaus kattaa kansainvälisen ympäristöoikeuden kehityksen monivaiheisesti ja selkeästi, nostamalla esiin keskeiset tapahtumat, kuten Tukholman ja Rion konferenssit. Saastuttaja maksaa -periaate on selkeästi esitelty ja sen merkitys on hyvin tuotu esiin. Tunnistat siis selkeästi keskeiset periaatteet. Onkin hyvä, että periaatteen käyttö ja soveltaminen on linkitetty ympäristösopimuksiin ja EU:n lainsäädäntöön johon se kuuluukin. Kokonaisvaltaisesti hyvä vastaus siis!

-Venla

Siiri Haaksi

1. KERRO MITEN KANSAINVÄLINEN YMPÄRISTÖOIKEUS ON KEHITTYNYT

Ympäristöoikeuden kehitys on ollut jatkuvaa, mutta kuitenkin epäjärjestelmällistä.

Varhainen kansainvälinen oikeus ei asettanut suurta painoarvoa luonnon hyvinvoinnille. 1960-luvulla ihmisen vaikutus luontoon- ja elinympäristöön nousi julkiseen keskusteluun.

Oikeudellisena esimerkkitapauksena voidaan pitää Trail Smelter - tapaus vuodelta , jossa oli kyse kanadalaisen lyijysulaton rikkidioksipäästöistä, joilla aiheutettiin luontovahinkoja Yhdysvaltoihin. Tuomioistuin katsoi, että Kanda on kansainvälisoikeudellisesti velvollinen estämään rajat ylittävät haitat ja ettei yhdelläkään valtiolla ole oikeutta käyttää aluettaan niin, että se aiheuttaa vahinkoa toisen valtion alueella.

Tukholman konferenssin, vuonna 1972, perusteella syntyi Tukholman julistus ihmisen ympäristöstä. Se ei ole sitova, mutta sisälsi vaikuttavia periaatteita, esimerkiksi se, että ihmisoikeudet ja ympäristönsuojelu ovat yhteydessä toisiinsa. Tukholman koferenssi perusti YK:n ympäristöohjelman.

Vuonna 1992 pidetty Rion ympäristö- ja kehityskonferrenssi on puolestaan Kokonaisvaltaisempi lähestymistapa ympäristönsuojeluun. Esimerkiksi kestävän kehityksen käsite on peräisin Rion ympäristö- ja kehityskonferenssista.

Nykyään kansainvälinen ympäristöoikeus perustuu ennaltaehkäisyyn. Ei kuitenkaan ole yhtä kansainvälistä järjestöä, jolla olisi kokonaistavaltaista toimivaltaa ympäristöasioissa.

2. VALITSE JOKIN KANSAINVÄLISESSÄ YMPÄRISTÖOIKEUDESSA ESILLÄ OLEVA PERIAATE, JA KERRO SIITÄ TARKEMMIN (KÄYTTÖ, KEHITYS JA MÄÄRITELMÄ)

Ennaltaehkäisyn periaatteen, mukaan valtiot ovat velvollisia noudattamaan huolellisuusvelvoitetta ja käyttämään ympäristöä tai estämään ympäristön käyttö siten, ettei se aiheuta merkittävää ympäristövahinkoa toiselle valtiolle. Ennaltaehkäisyn periaate ilmentää hyvän naapuruuden periaatetta.

Periaate näkyi ensimmäisen kerran kansainvälisen tuomioistuimen päätöksessä Trail Smelter -tapauksessa, josta kerroinkin jo kohdassa 1.

3. KERRO MITÄ HAASTATTELUSSA JA KV YMPÄRISTÖOIKEUDEN OPETUSVIDEOSSA KERROTAAN YMPÄRISTÖRIITOJEN RATKAISEMISEN ONGELMIKSI

Ympäristöhallinta on monimutkainen, joten valtiot välttelevät perinteisiä kansainvälisiä riidanratkaisun mekanismeja. Ongelmiksi katsotaan ympäristövahinkojen monitahoisuus, ympäristöongelmien pitkäaikaisuus ja se, että ne syntyvät hitaasti; lisäksi ongelmaksi on katsottu se, että ei pystytä määrittämään tiettyä, joka hyvittäisi rikkomuksen.

Lisäksi haasteita tuo se, että ympäristöongelmia on monenlaisia. Lisäksi se, että haitat ja hyödyt jakautuvat epätasaisesti eli ympäristövahingon aiheuttavasta teosta mahdollisesti seuraava taloudellinen hyöty tulee vain maalle, joka ympäristövahingon aiheuttaa. Naapurivaltio ei saa taloudellista hyötyä, pelkän ympäristövahingon.

Kommentit vastaukseen:

Kiitos Siiri vastauksestasi. Vastauksesi tuo hyvin esiin tärkeimmät kehitysvaiheet, kuten keskeisen jo luennolta tutun Trail Smelter -tapauksen ja Tukholman sekä Rion konferenssit. Esimerkiksi Trail Smelter -tapauksen mainitseminen on hyvä, koska se on keskeinen esimerkki varhaisen kansainvälisen ympäristöoikeuden periaatteiden soveltamisesta. Tämä on tosi hyvä. Lisäksi Tukholman ja Rion konferensseista kertominen on myös erittäin tärkeää, sillä ne ovat olleet merkittäviä virstanpylväitä ympäristöoikeuden kehityksessä. Vastauksesi selittää myös hyvin ennaltaehkäisyn periaatteen ja sen yhteyden Trail Smelter -tapaukseen. Tämä periaate on olennainen osa kansainvälistä ympäristöoikeutta, ja sen tuominen esiin vastauksessa on tärkeää. Kiitos Siiri vielä vastauksestasi.

-Venla