Veroparatiisit = maat tai alueet, jotka tarjoavat alhaisen verotuksen ja tiukan pankkisalaisuuden. Ne houkuttelevat monikansallisia yrityksiä ja varakkaita yksityishenkilöitä siirtämään varojaan näihin maihin, mikä johtaa merkittäviin verotulojen menetyksiin muissa maissa. Tämä voi vääristää kilpailua, koska yritykset voivat hyödyntää veroparatiiseja veronkierron ja rahanpesun mahdollistamiseksi. Veroparatiisit voivat myös heikentää globaalin talouden vakautta, koska ne mahdollistavat laittomien varojen muuntamisen laillisiksi omaisuuksiksi.

Vaikutukset globaaliin talouteen:

1. Verotulojen menetykset: Näistä seuraa merkittäviä verotulojen menetyksiä muille maille, koska yritykset ja yksityishenkilöt voivat siirtää varojaan näihin maihin välttääkseen korkeampia veroja. Tämä vähentää valtioiden käytettävissä olevia resursseja julkisiin palveluihin ja infrastruktuuriin.

2. Kilpailun vääristyminen: Yritykset, jotka hyödyntävät veroparatiiseja, voivat saada epäreilua kilpailuetua muihin yrityksiin nähden, jotka maksavat veroja normaalisti. Tämä voi johtaa markkinoiden vääristymiseen ja epäterveeseen kilpailuun.

3. Rahanpesu ja laittomat varat: Veroparatiisit tarjoavat suotuisan ympäristön rahanpesulle, koska ne mahdollistavat laittomien varojen muuntamisen laillisiksi omaisuuksiksi. Tämä voi heikentää globaalin talouden vakautta ja lisätä rikollista toimintaa. Tosin monet pankit ja muut yritykset, joissa raha liikkuu, niin AML anti-money laundering on jo varsin kehittynyttä eli tiimi, joka nappaa näitä väärinkäyttäjiä kiinni.  

4. Taloudellinen epävakaus: Veroparatiisien käyttö voi johtaa taloudelliseen epävakauteen, koska ne mahdollistavat suurten rahavirtojen liikkumisen nopeasti ja ilman valvontaa. Tämä voi aiheuttaa äkillisiä muutoksia rahoitusmarkkinoilla ja heikentää luottamusta talousjärjestelmään.

Vaikutukset kv kauppaan:

1. Kaupan esteet ja vääristymät: voi luoda esteitä ja vääristymiä kansainväliseen kauppaan, koska yritykset voivat hyödyntää alhaisia veroja ja pankkisalaisuutta kilpailuetujen saamiseksi. -> epäreilu kilpailu ja markkinoiden vääristymiseen.

2. Sääntelyn haasteet: Kansainvälisen kaupan sääntely on haastavaa, kun veroparatiisit ovat mukana. Veroparatiisit voivat vaikeuttaa veroviranomaisten työtä ja tehdä veronkierron havaitsemisesta ja estämisestä vaikeampaa.

3. Monikansallisten yritysten strategiat: Monikansalliset yritykset voivat käyttää veroparatiiseja verosuunnittelun työkaluna, mikä mahdollistaa merkittäviä veronalennuksia tai veronkiertoa. Tämä voi vaikuttaa siihen, miten yritykset sijoittavat ja toimivat kansainvälisillä markkinoilla.

4. Kansainväliset toimenpiteet: Kansainväliset organisaatiot, kuten OECD, ovat pyrkineet rajoittamaan veroparatiisien käyttöä ja lisäämään läpinäkyvyyttä. Esimerkiksi BEPS-hanke (Base Erosion and Profit Shifting) pyrkii estämään veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa alhaisen verotuksen maihin.

Verosopimukset

Verosopimukset = kahden tai useamman valtion välisiä sopimuksia, jotka määrittelevät, missä maassa tuloja verotetaan. Näiden tavoitteena on estää kaksinkertainen verotus, jossa sama tulo verotetaan kahdesti eri maissa. Verosopimukset sisältävät myös määräyksiä veronkierron estämiseksi ja verotuksen oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi.

OECD:n suositukset

OECD (Organisation for Economic Co-operation and Development) on kehittänyt useita suosituksia ja ohjeita, jotka auttavat valtioita säätelemään monikansallisten yritysten verotusta. Näihin kuuluvat mm.  siirtohinnoittelusäännöt ja BEPS (Base Erosion and Profit Shifting) -toimenpiteet.

Siirtohinnoittelusäännöt

Siirtohinnoittelusäännöt varmistavat, että yritysten sisäiset transaktiot hinnoitellaan markkinaehtoisesti. Tämä tarkoittaa, että tytäryhtiöiden väliset kaupat ja palvelut hinnoitellaan samalla tavalla kuin riippumattomien yritysten väliset transaktiot. Näin estetään voittojen siirtäminen alhaisen verotuksen maihin ja varmistetaan, että verot maksetaan siellä, missä taloudellinen toiminta tapahtuu.

BEPS-toimenpiteet

OECD:n BEPS-hanke pyrkii estämään veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa alhaisen verotuksen maihin. BEPS-toimenpiteet sisältävät suosituksia, kuten maakohtainen raportointi, joka lisää läpinäkyvyyttä ja varmistaa, että yritykset maksavat veroja siellä, missä arvonluonti tapahtuu. BEPS-toimenpiteet auttavat myös estämään aggressiivista verosuunnittelua ja veronkiertoa.

Kansainväliset haasteet

KV vero-oikeus kohtaa useita haasteita, kuten digitaalisen talouden verotus ja monikansallisten yritysten monimutkaiset rakenteet. Digitaalinen talous mahdollistaa liiketoiminnan harjoittamisen ilman fyysistä läsnäoloa tietyssä maassa, mikä vaikeuttaa verotuksen kohdentamista. Lisäksi monikansallisten yritysten monimutkaiset rakenteet ja verosuunnittelustrategiat voivat vaikeuttaa veroviranomaisten työtä.

Kansainväliset organisaatiot ja yhteistyö

Kansainväliset organisaatiot, kuten OECD ja EU, tekevät yhteistyötä veroviranomaisten kanssa kehittääkseen ja toteuttaakseen sääntöjä, jotka estävät veronkiertoa ja varmistavat oikeudenmukaisen verotuksen. Esimerkiksi EU:n Anti-Tax Avoidance Directive (ATAD) sisältää verojärjestelmän muutoksia, jotka kunkin jäsenmaan tulee sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöönsä.

Tietoturva ja yksityisyys

Digi palvelut keräävät ja käsittelevät suuria määriä henkilökohtaisia tietoja, mikä tekee niistä houkuttelevia kohteita kyberhyökkäyksille (esim. vastaamo-case ja pankkikeissit). Tietoturvan ja yksityisyyden suojaaminen on jatkuva haaste, koska palveluntarjoajien on varmistettava, että käyttäjien tiedot ovat turvassa ja että tietosuojalainsäädäntöä noudatetaan.

Lainsäädännölliset kysymykset

Digi palveluiden kehitys on usein nopeampaa kuin lainsäädännön päivitykset (koska lainsäätäminen on hidasta ja digi kehittyy nopsaan!), mikä voi johtaa sääntelyyn liittyviin epäselvyyksiin. Eri maiden lainsäädäntö voi olla ristiriidassa keskenään, mikä vaikeuttaa palveluntarjoajien toimintaa globaalisti.

Verotuskysymykset

Digi palvelut voivat toimia globaalisti ilman fyysistä läsnäoloa tietyssä maassa, mikä vaikeuttaa verotuksen kohdentamista. -> verotulojen menetys ja vaatii uusia sääntelyratkaisuja, kuten digitaalisten palveluiden verotusta koskevia kansainvälisiä sopimuksia (esim. OECD pilar -hankkeet)

Käyttäjäkokemuksen haasteet

Käyttäjäkokemus!! Palveluiden on oltava helppokäyttöisiä ja saavutettavia kaikille käyttäjille, riippumatta heidän digitaalisesta osaamisestaan. Tämä vaatii jatkuvaa kehitystä ja investointeja insinööreihin esim. 

Keskinäisriippuvuus

Digitaaliset palvelut ovat usein keskinäisriippuvaisia, mikä tarkoittaa, että yhden palvelun häiriö voi vaikuttaa moniin muihin palveluihin, esim. pankit. -> voi aiheuttaa laajoja häiriöitä ja vaatii tehokasta riskienhallintaa ja varautumista.

Geopoliittiset haasteet

Teknologian rooli geopolitiikassa on vahvistumassa, ja digitaalisten palveluiden toimivuus voi olla riippuvainen kansainvälisistä suhteista. Haaste esim toimittaa palveluita, jos maassa on sota meneillään. 

Innovaatioiden ja teknologian kehitys

Digitaalisten palveluiden kehitys vaatii jatkuvaa innovointia ja teknologian kehitystä (insinöörit). Esimerkiksi tekoäly ja koneoppiminen tuovat mukanaan uusia mahdollisuuksia, mutta myös uusia haasteita, kuten eettisiä kysymyksiä (aineettomat oikeudet ja kuka on vastuussa!)  ja teknologian hallittavuutta (kuka ymmärtää tarpeeksi miten ne toimii)

Läpinäkyvyyden lisääminen

BEPS on lisännyt läpinäkyvyyttä monikansallisten yritysten verotuksessa. Esimerkiksi maakohtainen raportointi (Country-by-Country Reporting) edellyttää, että yritykset raportoivat tulonsa, voittonsa ja veronsa erikseen jokaisessa maassa, jossa ne toimivat. T->  tunnistetaan mahdolliset veronkiertostrategiat ja varmistamaan, että verot maksetaan siellä, missä taloudellinen toiminta tapahtuu.

Siirtohinnoittelun tiukentaminen

Siirtohinnoittelusäännöt ovat keskeinen osa BEPS-hanketta. Näiden sääntöjen tarkoituksena on varmistaa, että yritysten sisäiset transaktiot hinnoitellaan markkinaehtoisesti, mikä estää voittojen siirtämistä alhaisen verotuksen maihin. Yritykset ovat joutuneet mukauttamaan siirtohinnoittelukäytäntöjään ja dokumentointivaatimuksiaan. ->lisännyt hallinnollista taakkaa mutta myös parantanut verotuksen oikeudenmukaisuutta.

Aineettoman omaisuuden verotus

BEPS-hanke on korostanut aineettoman omaisuuden, kuten patenttien ja tekijänoikeuksien, merkitystä verotuksessa. DEMPE-funktioiden (Development, Enhancement, Maintenance, Protection, and Exploitation) huomioiminen siirtohinnoittelussa varmistaa, että aineettoman omaisuuden arvo verotetaan siellä, missä sen kehitys ja hyödyntäminen tapahtuu. Tämä estää aineettoman omaisuuden arvon siirtämistä alhaisen verotuksen maihin ilman todellista taloudellista toimintaa.

Verosuunnittelun rajoittaminen

BEPS-hanke pyrkii rajoittamaan aggressiivista verosuunnittelua, joka hyödyntää verosääntöjen porsaanreikiä. Esim hybridijärjestelyt, jotka mahdollistavat verovähennykset kahdessa maassa samasta tulosta, ovat nyt kiellettyjä. Tämä on pakottanut yritykset tarkistamaan verostrategioitaan ja varmistamaan, että ne noudattavat uusia sääntelyvaatimuksia.

Kansainvälinen yhteistyö

BEPS-hanke on edistänyt kansainvälistä yhteistyötä veroviranomaisten välillä. OECD:n ja G20-maiden yhteistyö on johtanut yhteisiin sääntöihin ja standardeihin, jotka estävät veronkiertoa ja varmistavat oikeudenmukaisen verotuksen. Tämä yhteistyö on parantanut veroviranomaisten kykyä valvoa monikansallisten yritysten toimintaa ja estää veronkiertoa.

Yritysten sopeutuminen

Monikansalliset yritykset ovat joutuneet sopeutumaan uusiin sääntelyvaatimuksiin ja muuttamaan verostrategioitaan. Tämä on lisännyt hallinnollista taakkaa, mutta myös parantanut verotuksen läpinäkyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Yritykset ovat vähitellen sopeutuneet uusiin vaatimuksiin ja mukauttaneet liiketoimintapäätöksiään vastaamaan BEPS-hankkeen tavoitteita. Esim. Fortum verostrategia on jo vihreä ja ESG-kriteereitä täytetään -> eli haluaa toimia läpinäkyvästi ja puhtaasti ja tais olla eka suuri firma suomessa joka julkaisi nämä raportit. 

Kansainvälisen verotuksen perusajatuksena on alun perin ollut kahdenkertaisen verotuksen poistaminen ja sen turvaaminen, että valtioilla on oikeus verottaa alueellaan harjoitettua liiketoimintaa. Erityisesti, on pyritty välttämään juridista kaksinkertaista verotusta, jossa sama tulonsaaja maksaa samasta tulosta veroa kahteen kertaan. Nämä verosopimukset ovat olleet keskeinen väline tämän ongelman hallinnassa ja poistamisessa.2000-luvulla, erityisesti 2010-luvulla, kansainväliseen verotukseen on tullut uusi elementti: väärinkäytöksiin puuttuminen ja verotusoikeuden turvaaminen entistä vahvemmin. Nämä uudet haasteet, kuten aggressiivinen verosuunnittelu ja digitaalinen talous, ovat muuttaneet kansainvälisen verotuksen maisemaa merkittävästi. Kansainvälinen verotus on jatkuvassa muutoksessa.

Hannu Itälä nostaa esiin, että valtioiden väliset riidat muodostuvat usein siirtohinnoittelun maailmassa, kun ollaan eri mieltä konsernin sisäisten veloitusten tasosta. Valtioiden korjatessa näitä hintoja, toisen valtion verotulot voivat kasvaa ja toisen pienentyä. Tämä osoittaa, miten periaate verotusoikeuden turvaamisesta monimutkaistuu monikansallisten yritysten toiminnan myötä.

Digitaalisten palveluiden verotus on toinen merkittävä haaste, johon ei ole vielä löydetty kaikenkattavaa ratkaisua. Jotkut valtiot ovat ottaneet käyttöön liikevaihtoveroa muistuttavia mekanismeja digitaalisen liiketoiminnan verottamiseksi, mikä taas on asia aiheuttaa erimielisyyksiä verotusoikeudesta. Tämä haastaa perinteisen käsityksen siitä, missä taloudellinen toiminta tapahtuu ja missä verotusoikeuden pitäisi olla. Globaali minimivero, jonka tavoitteena on puuttua suuryritysten alhaisiin efektiivisiin veroasteisiin, on esimerkki siitä, miten kansainvälisellä tasolla pyritään vastaamaan aggressiivisen verosuunnittelun haasteeseen.

Vaikka aloite on saavutettu OECD-tasolla, sen poliittinen tulevaisuus on edelleen epävarma. Tämä kehitys voidaan nähdä pyrkimyksenä varmistaa, että voittoja verotetaan siellä, missä taloudellista toimintaa ja arvoa luodaan.Itälä mainitsee myös, että tulevaisuudessa saatetaan tarkastella yksityishenkilöiden kansainvälistä verotusta, joka on tähän asti jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämä voisi olla seuraava askel kansainvälisen verotuksen kehityksessä, kun pyritään vastaamaan yksityishenkilöiden rajat ylittävän toiminnan aiheuttamiin haasteisiin veropohjan rapautumisen näkökulmasta. Tällä hetkellä EU-tasolla ei ole juurikaan harmonisoitua aineellista verolainsäädäntöä yksityishenkilöiden verotuksen osalta. Nämä esimerkit osoittavat, kuinka alkuperäiset periaatteet – kaksinkertaisen verotuksen välttäminen ja verotusoikeuden turvaaminen – ovat kehittyneet ja muuttuneet 2000-luvulla uusien globaalien haasteiden myötä, kun pyritään löytämään tasapaino eri valtioiden verotusoikeuksien, taloudellisen tehokkuuden ja veronkierron estämisen välillä.

eli miten erikokoiset ja eri taloudellisessa asemassa olevat valtiot voivat tehokkaimmin ajaa omia veropoliittisia tavoitteitaan kansainvälisessä talousoikeudessa?

• Pienet ja keskisuuret valtiot:

  • Liittoutuminen ja yhteistyö: Kuten Hannu mainitsee Suomen osalta, liittoutuminen suurempien blokkien, kuten Euroopan Unionin, kanssa voi merkittävästi lisätä vaikutusvaltaa. EU:n jäsenenä Suomi on mukana päättämässä verolainsäädännöstä, jolla voi olla globaaleja vaikutuksia. Pienemmät valtiot voivat myös muodostaa ad hoc -liittoutumia tietyissä erityiskysymyksissä ajaakseen yhteisiä intressejään.
  • Painottuminen erikoisaloihin: Sen sijaan, että pyrkisivät kilpailemaan suoraan suurvaltojen kanssa kaikilla verotuksen osa-alueilla, pienemmät valtiot voivat kehittää houkuttelevia verojärjestelmiä tietyille talouden sektoreille. Itälä antaa esimerkkeinä Ruotsin pääomasijoitustoiminnan vetovoimasta ja Luxemburgin, Irlannin sekä Hollannin roolista rahasto- ja liiketoimintakeskuksina. Tällainen "niche-strategia" voi houkutella kansainvälistä pääomaa ja toimintaa, vaikka valtion kokonaisvaikutus globaalisti olisikin rajallinen.
  • Aktiivinen osallistuminen kansainvälisiin järjestöihin: Pienemmät valtiot voivat käyttää foorumeita kuten OECD:tä ja Yhdistyneitä Kansakuntia (YK) tuodakseen esiin näkemyksiään ja osallistuakseen kansainvälisten verostandardien kehittämiseen. Vaikka niillä ei välttämättä ole samanlaista neuvotteluvoimaa kuin suurvalloilla, ne voivat vaikuttaa konsensuksen muotoutumiseen.

• Suurvallat ja taloudellisesti vahvat valtiot:

  • Yksipuoliset toimet ja niiden globaali vaikutus: Suurvalloilla on usein kykyä muuttaa kansainvälistä verotusmaisemaa yksipuolisilla toimillaan, koska niiden markkinoiden koko ja yritysten määrä voivat pakottaa muita maita sopeutumaan. Esimerkiksi Yhdysvaltojen verolainsäädännön muutokset voivat luoda painetta muille maille seurata perässä. Itälä viittaa tähän Trumpin hallinnon mahdollisella halukkuudella vetäytyä globaalista minimiverosta.
  • Kansainvälisten aloitteiden käynnistäminen ja johtaminen: Suurvallat ovat usein aloitteentekijöitä kansainvälisissä verouudistuksissa, kuten OECD:n BEPS-hankeessa, johon G20 antoi vahvan mandaatin. Niillä on resurssit ja poliittinen painoarvo ajaa laajoja kansainvälisiä sopimuksia.
  • Kahdenväliset neuvottelut ja verosopimukset: Vahvat valtiot voivat käyttää kahdenvälisiä neuvotteluita luodakseen itselleen edullisia verosopimuksia ja edistääkseen omia veropoliittisia näkemyksiään suhteissa muihin maihin.

Tyypillisiä jännitteitä eri valtioiden intressien välillä kansainvälisessä verotuksessa:

• Lähdevaltio vs. asuinvaltio: Perinteinen jännite kansainvälisessä verotuksessa liittyy siihen, kummalla valtiolla on ensisijainen oikeus verottaa tuloa: sillä valtiolla, josta tulo on peräisin (lähdevaltio), vai sillä valtiolla, jossa tulonsaaja asuu (asuinvaltio). Taloudellisesti vahvat asuinvaltiot voivat painottaa asuinvaltion verotusoikeutta, kun taas kehittyvät lähdevaltiot voivat haluta verottaa enemmän omalla alueellaan syntyvää tuloa.
• Verokilpailu vs. veropohjan suojeleminen: Valtiot voivat olla ristiriidassa sen suhteen, kuinka paljon ne ovat valmiita alentamaan yritysverojaan houkutellakseen kansainvälisiä investointeja (verokilpailu). Tämä voi johtaa "kilpajuoksuun pohjalle" ja valtion verotulojen laskuun. Toisaalta valtiot pyrkivät suojelemaan omaa veropohjaansa estämällä yrityksiä siirtämästä voittojaan matalan verotuksenJurisdiktioihin (BEPS).
• Digitaalisen talouden verotus: Kuten todettu, digitaalisen talouden verotuksessa on suuria jännitteitä, koska perinteiset verosäännöt eivät sovellu helposti yrityksiin, joilla ei ole fyysistä läsnäoloa. Eri valtiot ovat eri mieltä siitä, miten digitaalista arvonluontia tulisi verottaa, ja jotkut ovat ottaneet käyttöön yksipuolisia digiveroja, jotka ovat herättäneet kansainvälistä kritiikkiä.
• Globaali minimivero: Vaikka globaali minimivero pyrkii vähentämään verokilpailua, se voi myös aiheuttaa jännitteitä. Matalan verotuksen maat voivat vastustaa minimiveroa, koska se heikentää niiden kilpailuetua. Toisaalta korkean verotuksen maat ajavat sitä, koska ne haluavat suojella omia verotulojaan. Itälä mainitsee Yhdysvaltojen epävarmuuden hankkeen suhteen esimerkkinä poliittisista jännitteistä.
• Veroparatiisit ja veronkierron estäminen: Valtioilla on erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka aggressiivisesti veroparatiiseja ja veronkiertoa tulisi vastustaa. Jotkut valtiot voivat hyötyä veroparatiisien olemassaolosta, kun taas toiset kärsivät verotulojen menetyksistä. EU:n pyrkimykset luoda mustia listoja yhteistyöhaluttomistaJurisdiktioista (kuten Itälä viittaa) osoittavat pyrkimyksiä puuttua tähän ongelmaan, mutta nekin voivat aiheuttaa poliittisia jännitteitä.

Globaali minimivero

• Oikeudelliset ulottuvuudet: Globaalin minimiveron tavoitteena on asettaa yritysten voittojen verotukselle tietty alaraja (15%), jotta valtioiden välinen haitallinen verokilpailu vähenisi ja monikansalliset yritykset maksaisivat vähintään tietyn määrän veroa riippumatta siitä, missä ne toimivat. Tämä edellyttää monimutkaista kansainvälistä sopimusta ja sen implementointia kansallisiin lainsäädäntöihin. EU-tasolla minimivero on jo saatu osaksi lainsäädäntöä. Oikeudellisia kysymyksiä liittyy muun muassa siihen, miten minimiveroa sovelletaan eri yritysrakenteisiin, miten mahdolliset riidat ratkaistaan ja miten varmistetaan yhdenmukainen täytäntöönpano eri maissa. OECD:n BEPS-hanke (Base Erosion and Profit Shifting) on ollut keskeinen aloite näiden sääntöjen kehittämisessä.
• Poliittiset ulottuvuudet: Globaali minimivero on tulos pitkäaikaisesta kansainvälisestä painostuksesta puuttua suuryritysten alhaisiin efektiivisiin veroasteisiin. Poliittisesti hanke on kuitenkin hauras. Itälä esim. mainitsee, että Trumpin hallinnon aikana USA on saattanut olla halukas vetäytymään sopimuksesta, mikä heikentäisi sen globaalia vaikuttavuutta. Eri maiden intressit veropolitiikassa vaihtelevat, ja sopimukseen pääseminen on vaatinut kompromisseja. Myös kansallinen verotus nähdään osana valtion suvereniteettia, mikä tekee kansainvälisistä rajoituksista poliittisesti arkaluontoisia.

Yksityishenkilöiden kansainvälinen verotus

• Oikeudelliset ulottuvuudet: Tällä hetkellä EU-tasolla ei ole juurikaan harmonisoitua aineellista verolainsäädäntöä yksityishenkilöiden verotuksen osalta. Kansainvälinen verotus keskittyy pääosin yrityksiin. Yksityishenkilöiden rajat ylittävän toiminnan kasvu (esim. sijoitukset, etätyö ulkomailla) voi kuitenkin tulevaisuudessa (ja jo nyt) johtaa tarpeeseen kehittää kansainvälisiä verosääntöjä myös yksityishenkilöille. Oikeudellisia haasteita olisivat muun muassa verovelvollisuuden määrittäminen, kaksinkertaisen verotuksen välttäminen ja tietojen vaihto eri maiden välillä.
• Poliittiset ulottuvuudet: Itälä näkee yksityishenkilöiden kansainvälisen verotuksen poliittisesti erittäin haastavana, koska se ulottuisi syvälle valtioiden omaan suvereniteettiin. Kansalaisten verotus on perinteisesti nähty kansallisena asiana. Mahdolliset kansainväliset aloitteet voisivat herättää vastustusta, koska ne voisivat rajoittaa valtioiden itsenäisyyttä veropolitiikassa ja vaikuttaa yksilöiden taloudelliseen toimintaan.

Alustatalouden verotus

• Oikeudelliset ulottuvuudet: Digitaalisten palveluiden, kuten alustatalouden yritysten, verotus on ollut merkittävä haaste, koska niillä ei välttämättä ole perinteistä fyysistä kotipaikkaa yhdessä valtiossa. OECD yritti kehittää erityisiä sääntöjä digitaalisen liiketoiminnan verotukseen osana BEPS-hanketta, mutta yksimielisyyteen ei päästy. Jotkut valtiot ovat ottaneet käyttöön liikevaihtoon perustuvia veroja digitaalisille yrityksille. Oikeudellisia kysymyksiä liittyy siihen, miten verotusoikeus määritetään, kun arvoa luodaan globaalisti ilman kiinteää toimipaikkaa, ja miten nämä uudet veromuodot sovitetaan yhteen perinteisten verojärjestelmien kanssa. Siirtohinnoittelu aineettomien oikeuksien osalta on myös keskeinen oikeudellinen kysymys alustatalouden verotuksessa.
• Poliittiset ulottuvuudet: Alustatalouden verotus on poliittisesti tärkeää, koska monet pitävät nykyisiä sääntöjä epäoikeudenmukaisina, kun suuret digitaaliset yritykset voivat maksaa suhteellisen vähän veroa toimintamaissaan. Globaali minimivero voi osittain vastata tähän ongelmaan asettamalla alarajan yritysten verotukselle. Poliittista painetta muutokseen on ollut, mutta kansainvälisen yksimielisyyden saavuttaminen on ollut vaikeaa, koska eri mailla on erilaisia intressejä ja näkemyksiä siitä, miten digitaalista taloutta tulisi verottaa.

Ratkaisujen etsiminen kansainvälisellä tasolla

• OECD: OECD on ollut keskeisessä roolissa globaalin verotuksen kehittämisessä BEPS-hankkeen ja globaalin minimiveron kautta. Se pyrkii luomaan kansainvälisiä standardeja ja suosituksia verotukseen liittyvissä kysymyksissä.
• EU: EU pyrkii harmonisoimaan jäsenvaltioidensa verolainsäädäntöä tietyissä asioissa, kuten globaalin minimiveron implementoinnissa. Yhteisöverotuksen laajemman harmonisoinnin hankkeet ovat kuitenkin kohdanneet vastustusta. EU:n toimilla voi kuitenkin olla globaalia vaikutusta.
• Kansainväliset sopimukset ja verosopimukset: Kahdenväliset ja monenkeskiset verosopimukset ovat edelleen tärkeitä kaksinkertaisen verotuksen välttämisessä ja verotusoikeuden jakamisessa valtioiden välillä. Monenkeskinen instrumentti (MLI) on pyrkinyt päivittämään olemassa olevaa verosopimusverkostoa.
• Poliittinen dialogi ja painostus: Kansainvälinen keskustelu, median huomio ja kansalaisjärjestöjen painostus voivat osaltaan ajaa verouudistuksia eteenpäin, kuten Itälä toteaa Hesarin artikkeleiden vaikutuksesta lainsäädäntöön.

Kaiken kaikkiaan nämä ajankohtaiset haasteet kansainvälisessä verotuksessa osoittavat alan jatkuvan muutoksen ja tarpeen kansainväliselle yhteistyölle oikeudenmukaisten ja tehokkaiden verojärjestelmien varmistamiseksi globaalissa taloudessa. Jatkuva muutos!

Itälä näkee useita ajankohtaisia haasteita kansainvälisessä vero-oikeudessa:

• Suurten monikansallisten yritysten alhaiset efektiiviset veroasteet: Globaali minimivero pyrkii vastaamaan tähän, mutta sen toteutuksessa on poliittisia epävarmuustekijöitä4

• Yksityishenkilöiden kansainvälisen verotuksen mahdollinen tulevaisuus: Tämä nähdään haastavana valtioiden suvereniteetin vuoksi

• Yhteisöverotuksen harmonisoinnin vaikeudet EU:ssa: Jäsenvaltiot vastustavat omien verojärjestelmiensä hylkäämistä

• EU:n Faster-hankkeen implementointi: Hankkeen tavoitteena on nopeuttaa lähdeverojen palautusta ja estää väärinkäytöksiä osinkojen osalta. Sen käytännön vaikutukset ovat vielä nähtävissä

• Alustatalouden ja digitalisaation verotus: Erillistä monenkeskeistä ratkaisua digitaalisen liiketoiminnan verotukseen ei ole saavutettu, vaikka globaali minimivero saattaa osittain korjata tilannetta. Myös aineettomien oikeuksien siirtoihin liittyvä siirtohinnoittelu on edelleen merkittävä haaste

Omat:

Siirtohinnoittelukiistat: Valtioiden väliset erimielisyydet konsernin sisäisistä hinnoista jatkavat kansainvälisten veroriitojen aiheuttamista

Verokilpailu: Vaikka globaali minimivero pyrkii rajoittamaan haitallista verokilpailua, eri maiden veropolitiikat ja tietyntyyppisten toimintojen keskittyminen houkutteleviin jurisdiktioihin (kuten Ruotsi pääomasijoituksissa) osoittavat, että verokilpailu vaikuttaa edelleen rajat ylittävään taloudelliseen toimintaan

Haitallinen verokilpailu:

• Kansallisen verosuvereniteetin ja kansainvälisen yhteistyön tasapaino: Monenkeskisten ratkaisujen löytäminen edellyttää valtioilta luopumista osasta veropoliittista itsenäisyyttään, mikä aiheuttaa poliittisia haasteita ja vaikeuttaa harmonisointia

• Poliittisten tekijöiden ja yleisen mielipiteen vaikutus veropolitiikkaan: Itälä huomauttaa median roolista lainsäädännön aktivoijana, mikä korostaa kansainvälisen verooikeuden poliittista ulottuvuutta

• Oikeudenmukaisen verotuksen varmistaminen digitaalisessa taloudessa: Konsensuksen puute digitaalisten palveluiden ja ilman fyysistä läsnäoloa toimivien yritysten verotuksesta on edelleen keskeinen haaste kansainvälisen verojärjestelmän sopeuttamisessa modernin talouden realiteetteihin